Etelämantereenkihu (Stercorarius maccormicki) on kihujen sukuun kuuluva lintulaji, joka elää eteläisellä pallonpuoliskolla. Sen kannan arvioidaan olevan vakaa.
Lajin levinneisyysaluetta ovat Antarktis, Antigua ja Barbuda, Argentiina, Barbados, Brasilia, Kanada, Chile, Costa Rica, Dominikaaninen tasavalta, Falklandinsaaret, Ranskan Guayana, Guadeloupe, Japani, Malediivit, Martinique, Meksiko, Mikronesia, Montserrat, Mozambique, Namibia, Uusi-Seelanti, Panama, Peru, Saint Kitts ja Nevis, Saint Lucia, Saint-Pierre ja Miquelon, Saint Vincent ja Grenadiinit, Seychellit, Etelä-Afrikka, Etelä-Georgia ja Eteläiset Sandwichsaaret, Suriname, Trinidad ja Tobago sekä Yhdysvallat.
Lisäksi sitä tavataan muuttolintuna seuraavilla alueilla: Australia, Bermuda, Komorit, Ecuador, Egypti, Fidži, Grönlanti, Intia, Indonesia, Israel, Jordan, Kenia, Mauritius, Oman, Portugali, Somalia, Sri Lanka ja Jemen sekä alkuperältään tuntemattomana seuraavilla alueilla: Bouvet’nsaari, Guatemala, Palau ja Neitsytsaaret.
Etelämantereenkihu pesii kaikkialla Antarktiksen rannikoilla, etenkin Rossinmeren alueella. Muuttomatka talvehtimisalueelle suuntautuu pohjoiselle Tyynellemerelle ja Pohjois-Atlantille. Muuttomatka voi ulottua jopa Alaskaan tai Grönlantiin.
Etelämantereenkihu pesii melko vähälumisilla alueilla Antarktiksella. Sen ravintoa on pääasiassa kala, mutta se saalistaa myös pingviinejä ja yksinomaisesti niitä varsinkin jos pesintä sattuu pingviiniyhteiskunnan lähistölle.
Lajin kannan suuruudeksi arvioidaan 6 000–15 000 aikuista yksilöä, mutta arvio on hyvin epävarma. Myöskään kannan vakaudesta ei ole varmaa tietoa mutta sen oletetaan olevan vakaa.
