Mustajoutsen (Cygnus atratus) on Australiasta ja Uudesta-Seelannista kotoisin oleva vesilintu, jota tavataan Euroopassa tarhoissa ja tarhakarkulaisena. Kotimaassaan se on rauhoitettu laji. Mustajoutsen on myös Länsi-Australian osavaltion osavaltiolintu.
Mustajoutsenen on pituudeltaan noin 110–140 cm ja sen siipien kärkiväli on 160–200 cm. Sen höyhenpuku on lähes kokonaan pikimusta, mutta siipisulat ovat valkoiset. Aboriginaalien uskomusten mukaan ne ovat ainoat jäänteet joutsenen alun perin kokovalkeasta värityksestä. Mustat höyhenensä mustajoutsen sai tarun mukaan variksilta, jotka peittivät sen omiin höyheniinsä kiilapyrstökotkan raadeltua joutsenen.
Mustajoutsenen levinneisyysalue kattaa koko Australian, mutta erityisen yleinen se on Kaakkois- ja Länsi-Australiassa sekä Tasmaniassa. Uuteen-Seelantiin siirretyt mustajoutsenet ovat myös levinneet voimakkaasti ja niitä pidetäänkin siellä pahoina viljelmien tuhoeläiminä.
Mustajoutsenen elintavat ovat varsin epäsäännölliset. Se vaihtaa pesimäpaikkaansa huomattavasti herkemmin kuin muut joutsenlajit ja voi pesiä lähes mihin vuodenaikaan tahansa. Ne voivat kuitenkin myös käyttää samaa pesää joka vuosi ja korjata sitä tarvittaessa. Mustajoutsenet pesivät matalaan järveen rakentamillaan suurilla kummuilla, useimmiten suurina yhdyskuntina, joissa voi olla kymmeniäkin tuhansia pareja.
Mustajoutsenen elintavat ovat sopeumia Australian luontoon. Ne syövät vesikasveja. Maanosan laajoilla aavikoilla on useimmiten pulaa vedestä, joten joutsenet pesivät harvojen rankkasateiden täyttämillä tilapäisillä soilla sekä vesistöillä.
Euroopassa on pieniä luonnonvaraisia kantoja tarhakarkaamisten seurauksen. Keväällä 2009 mustajoutsen tavattiin Hämeen Hartolassa laulujoutsenten seurassa. Sen arveltiin lentäneen maaliskuussa paluumuuttaneiden laulujoutsenten mukana näiden Keski-Euroopan talvehtimispaikoilta.
