Tammipunavarpunen (Haemorhous purpureus) on Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva punertava varpuslintu, joka kuuluu peippojen heimoon ja punavarpusten sukuun. Yhdysvaltalainen lintutieteilijä Roger Tory Peterson kuvaili sitä 'vadelmamehuun kastetuksi varpuseksi'. Se on läheistä sukua pihapunavarpuselle ja mäntypunavarpuselle, jotka ovat sen kanssa hyvin samannäköisiä ja elävät osittain samoilla alueilla.
Tammipunavarpunen on ruumiinrakenteeltaan iso ja tanakka muihin metsän pikkulintuihin verrattuna. Sen pituus on 12–16 senttimetriä, siipien kärkiväli 22–26 senttimetriä ja paino 18–32 grammaa. Sillä on lyhyt, lovellinen pyrstö ja voimakas, kartiomainen nokka, joka on suurempi kuin millään varsinaisella varpusella. Koiraalla on punertava pää ja rinta, ruskea selkä ja utuisen valkoinen vatsa. Naaraan höyhenpuvussa ei ole punaista, mutta se on alapuolelta viiruinen ja päästä valkoisen kirjava.
Tammipunavarpunen elää Pohjois-Amerikassa, missä sen levinneisyysalue käsittää Kanadan etelä- ja keskiosat sekä Yhdysvaltojen pohjoisosat ja länsirannikon. Talveksi se muuttaa etelämmäksi Yhdysvaltojen itä- ja lounaisosiin ja Meksikoon.
Tammipunavarpunen elää yleensä alavilla mailla sijaitsevissa kosteissa havu- tai sekametsissä, joissa on runsaasti aluskasvillisuutta ja aukeita paikkoja. Se välttelee suuria aarniometsiä, ja taajamissa sen on hyvin usein syrjäyttänyt pihapunavarpunen. Talvella sen voi nähdä myös muissa elinympäristöissä, esimerkiksi pensaikoissa, vanhoilla pelloilla, metsänreunoissa ja takapihoilla.
Tammipunavarpusen äänekäs laulu kantaa kauas metsässä, vaikka itse lintua onkin usein vaikea nähdä, sillä se pysyttelee puiden latvassa. Joskus se matkii laulullaan muita lajeja, kuten haarapääskyjä, amerikantiklejä, loistopipiloita ja lehmäturpiaaleja.
Tammipunavarpunen osoittaa vihamielisyyttä lajitoveriaan kohtaan kurottamalla sitä kohti nokka pitkällä ja niska suorana. Tämän jälkeen se voi kohottautua pystyyn ja avata nokkansa tai osoittaa sillä alaspäin vastustajaansa kohti ja alkaa nokkia sitä. Naaraat voittavat yleensä koiraat tappeluissa.
Tammipunavarpunen käyttää ravinnokseen enimmäkseen puiden siemeniä, joita se kerää havupuista, jalavista, lännentulppaanipuista ja vaahteroista. Siementen lisäksi se syö pehmeitä silmuja, kukkien mettä sekä hedelmiä ja marjoja. Talvella se noukkii joskus siemeniä matalasta kasvillisuudesta, esimerkiksi voikukista, tuoksukeista ja sappiruohoista. Kesällä se saattaa täydentää ruokavaliotaan hyönteisillä, lähinnä kirvoilla, perhosentoukilla, heinäsirkoilla ja kovakuoriaisilla. Poikasiaan se ruokkii enimmäkseen siemenillä.
Tammipunavarpunen on yksiavioinen lintu, jolla on vuodessa yleensä kaksi poikuetta. Naarasta kosiskellessaan koiras laulaa pehmeästi ja pörhistelee höyheniään tämän edessä pidellen samalla nokassaan risua tai ruohonkortta. Jos naaras näyttää suosiolliselta, koiras pyrähtää lyhyeen lentoon suoraan ylöspäin riiputtaen siipiään ja osoittaen nokallaan kohti taivasta. Tätä seuraa yleensä paritteluvaihe.
Naaras rakentaa pesän havupuun oksan kärkeen risuista, kasveista ja juurista ja vuoraa sen ruohosilpulla, karvalla ja sammalella. Levinneisyysalueen eteläosissa pesäpuu voi olla myös tammi, vaahtera tai kirsikkapuu. Naaras laskee pesään 3–5 munaa ja hautoo niitä 12–13 vuorokauden ajan koiraan ruokkiessa sitä. Poikaset ovat kuoriutuessaan sokeita ja höyhenettömiä. Sekä naaras että koiras osallistuvat niiden ruokintaan. Poikaset lähtevät pesästä 13–16 vuorokauden ikäisenä, mutta pysyttelevät pesän lähettyvillä vielä kahden viikon ajan, kunnes ne ovat täysin lentotaitoisia.
Tammipunavarpunen on elinvoimainen laji, joskin pihapunavarpunen on paikoitellen syrjäyttänyt sen Yhdysvaltojen itäisimmissä osavaltioissa.
