Algeriannakkeli (Sitta ledanti) on harvinainen, vain Algeriassa esiintyvä nakkelilaji. Lajin löysi belgialainen ekologi ja kasvitieteilijä Jean-Paul Ledant 5. lokakuuta 1975.
Ma
MaanpäällinenOvipaarinen tarkoittaa eläintä, joka lisääntyy munimalla. Useimmat selkärangattomat, kalat ja matelijat, kaikki linnut ja sammakkoeläimet sek...
Reviiri tai territorio on eläimen elinpiirin osa, jota eläin puolustaa saman lajin yksilöiltä. Pesintäreviirejä puolustetaan vain saman sukup...
Ei
Ei siirtolainenA
alkaaLinnun pituus on 12 cm, siipien kärkiväli 21–22 cm ja paino noin 16,5–18 g. Algeriannakkeli muistuttaa suuresti korsikannakkelia, johon eroina ovat vain pienet höyhenpuvun värierot. Sukupuolet ovat lähes samannäköisiä, koiraan pään kuviot ovat hieman kontrastikkaammat. Nuoren linnun höyhenpuku muistuttaa naaraan höyhenpukua, mutta on haileampi, nokka on keltainen ja koivet vaaleammat kuin vanhan linnun. Piipittävä ääni muistuttaa käenpiian piipitystä.
Algeriannakkeli elää Algerian pohjoisrannikon vuoristossa noin 2,5 kilometrin korkeudella ja noin 25 kilometriä Välimeren rannasta. Djebel Baborvuoren populaation koko on noin 80 paria ja Tazan kansallispuiston tuntumassa elää noin 350 yksilön populaatio. Näiden lisäksi tunnetaan kaksi pientä esiintymää. Laji on paikkalintu, jonka liikehdinnästä tiedetään vain vähän. Lajia ei ole tavattu Suomessa.
Algeriannakkelit asuvat lähes yksinomaan vuorenrinteiden vanhoissa käsittelemättömissä metsissä, ja niiden suhde Algerian kotoperäiseen pihtalajiin algerianpihtaan (Abies numidica) ja Afrikan mantereen ainoaan haapapopulaatioon (Populus tremula) on mielenkiintoinen. Esiintymisalueilla kasvavat myös atlassetri (Cedrus atlantica) ja tammilaji pyökkitammi (Quercus faginea). Algeriannakkelin elinalueilla saattaa talvella olla jopa kaksi-kolme metriä lunta.
Kesäaikaan nakkelit syövät pääasiassa pieniä selkärangattomia. Syksyllä ja talvella nakkelit syövät enimmäkseen pähkinöitä ja siemeniä. Poikasia ruokitaan eläinravinnolla.
Algeriannakkelin pesä on tavallisesti kookkaan, yksinäisen puun kolossa, useimmiten oksassa olevassa kolossa. Pesän korkeus maasta on keskimäärin 8,5 metriä. Todennäköisesti vain naaras hautoo, sillä koiraalla ei ole havaittu hautomalaikkua. Poikasia ruokkivat sekä naaras että koiras. Poikaset lähtevät pesästä noin 22–25 päivän ikäisinä. Laji pesii ilmeisesti vain kerran kesässä.
