Amerikan mustakarhu, Baribali
Mustakarhu (Ursus americanus), joskus myös Amerikan mustakarhu tai baribali, on Pohjois-Amerikan mantereen yleisin karhulaji. Mustakarhu on oma lajinsa eikä ruskeakarhun alalaji, toisin kuin esimerkiksi harmaakarhu ja kodiakinkarhu.
Mustakarhunaaraat ovat noin 1,2–1,6 metriä ja urokset noin 1,4–2 metriä pitkiä. Naaras painaa 39–236 kilogrammaa ja urokset 47–409 kilogrammaa. Vaikka mustakarhun turkki on tavallisimmin musta, väri voi vaihdella alalajeittain vaaleasta suklaan- ja kanelinruskeaan. Joskus rinnassa saattaa olla vaaleaa tai valkoista. Vaikka se muuten on tumma, sen kuono saattaa olla melko vaalea, etenkin mantereen itäisillä alalajeilla. Kulmahampaiden väli on noin 4,5–5 senttimetriä.
Mustakarhu on levinnyt suurimpaan osaan mannerta Pohjois-Kanadasta ja Alaskasta Meksikoon ja Atlantin valtamereltä Tyynelle valtamerelle. Laji jaetaan kuuteentoista alalajiin. Se viihtyy vaikeakulkuisessa maastossa, jossa kasvillisuus on tiheää ja mahdollisuuksia ruuan hankkimiseen on paljon. Luoteis-Amerikassa tällaisia ovat vuoristoiset seudut noin 900–3 000 metrin korkeudessa. Näillä seuduilla kasvaa erilaisia mäntyjä ja katajia. Koillisessa ne elävät Appalakkien vuoristossa. Seudulla on lehtimetsiä sekä myös havumetsää. Mustakarhun kannaksi arvioitiin vuonna 2015 noin 800 000 yksilöä.
Mustakarhut ovat kaikkiruokaisia, mutta ravinto koostuu enimmäkseen kasveista ja hyönteisistä. Ne saalistavat selkärankaisia lähinnä kun siihen on tilaisuus, etenkin keväisin enemmän kasviravinnon saatavuuden ollessa heikompaa. Muulloin sen ravinto on melko lailla kasveihin perustuvaa. Keväällä, kun karhut tulevat talviunen jälkeen ulos talvipesistään, niillä on suhteellinen niukkuuskausi ravinnossa, koska luonnosta silloin saatava hiilihydraatti- ja proteiinipitoinen ravinto ei riitä pitämään painoa yllä ja ne menettävät tänä aikana painoaan. Syksyllä, kun luonnonsato alkaa kypsymään, ne voivat saavuttaa normaalia painoa ja toipua talven ja kevään laihtumisesta seuraavaa talvea varten. Ne syövät syksyllä myös tammenterhoja marjojen ja hedelmien lisäksi.
Uroksen reviiri on useamman naaraan reviirin kanssa päällekkäin. Naaraat saavat poikasia yleensä joka toinen vuosi, mutta joskus 3–4 vuoden välein. Naaraat tulevat kiimaan kesäkuussa, ja se kestää arviolta heinäkuun puoleen väliin asti. Raskaus kestää 220 päivää, mutta aikaan sisältyy viivästynyt munasolun kiinnittyminen. Hedelmöittynyt munasolu ei kiinnity kohtuun ennen syksyä ja alkion kehitys tapahtuu vasta viimeisten 10 viikon aikana. Poikaset syntyvät tammi–helmikuussa naaraan ollessa talviunessa. Poikasia on yleensä 2–3 ja ne painavat noin 200–450 grammaa. Ne ovat syntyessään karvattomia ja sokeita. Keväällä, kun ne lähtevät emon kanssa pesästä, niiden paino on 2–5 kilogrammaa. Emo vieroittaa ne yleensä 6–8 kuukauden ikäisinä, mutta ne pysyvät emon mukana yli talven, kunnes ovat noin 17 kuukautta vanhoja, jolloin emo tulee uudestaan kiimaan ja karkottaa ne reviiriltään. Ne voivat painaa tällöin 7–49 kilogrammaa riippuen siitä, millaisia ruoansaantimahdollisuudet ovat olleet.
Naaraat saavuttavat sukukypsyyden 2–9-vuotiaina ja niillä on poikasia sen jälkeen joka toinen vuosi. Urokset tulevat sukukypsiksi 3–4-vuotiaina, mutta ne kasvavat 10–12-vuotiaiksi asti, jolloin ne ovat riittävän suuria hallitsemaan nuorempia uroksia ilman taisteluita.
