Pallopyton
Kuningaspyton eli pallopyton (Python regius) on myrkytön pytonlaji, jota esiintyy Afrikassa. Kuningaspyton on pienin afrikkalaisista pytoneista, ja se on suosittu lemmikkieläin. Tämänhetkisen luokituksen mukaan sillä ei ole alalajeja. Nimitys pallopyton viittaa eläimen tapaan kietoutua palloksi stressaantuneena tai uhattuna.
Yö
YöllinenLi
LihansyöjäLihansyöjä eli karnivori on eläin, joka saa suurimman osan ravinnostaan syömällä toisia eläimiä. On myös lihansyöjäkasveja, jotka hankki...
Ma
MaanpäällinenEs
Esiyksilölliset eläimetKa
Kaivavat eläimetOv
OvipaarinenOvipaarinen tarkoittaa eläintä, joka lisääntyy munimalla. Useimmat selkärangattomat, kalat ja matelijat, kaikki linnut ja sammakkoeläimet sek...
Vä
VäijytyspetoEi
Ei-myrkyllinenYk
Yksinäiset eläimetEi
Ei siirtolainenKe
KesähorrosKesähorros eli estivaatio on eläinten lepotila, jonka aikana aineenvaihdunta on hyvin alhainen ja eläin on epäaktiivinen. Eläin saattaa vaipua...
Pu
Puoliksi kesytettyB
alkaaAr
AristokraatitKuningaspytonin ruumiinrakenne on vankka, kun taas pää on suhteellisen pieni. Suomut ovat sileitä ja molemmilla sukupuolilla on surkastuneiden raajojen jäänteet peräaukon molemmin puolin.
Kuviointi on yleensä musta vaaleanruskeilla kylki- ja selkälaikuilla. Vatsa on valkoinen tai kermanvärinen ja voi sisältää sekalaisia mustia kuvioita. Lemmikkieläinmarkkinoita varten on jalostettu useita värimuunnoksia: mutaatioita erilaisilla väreillä ja kuvioinneilla.
Kuningaspytonia esiintyy Länsi- ja Keski-Afrikassa.
Suosii ruohikkoja, savanneja ja harvapuisia alueita.
Tämä maassa elävä käärme tunnetaan puolustautumismenetelmästään jolloin se kietoutuu tiukaksi palloksi, ja piilottaa päänsä ja niskansa keskelle. Tässä tilassa sitä voidaan kirjaimellisesti vierittää ympäriinsä. Suosikkipiilopaikkoja ovat muun muassa nisäkkäiden kolot ja muut maanalaiset piilot. Kuningaspyton ei horrosta, mutta kesäkaudella se saattaa metsästää ravintoa niukemmin. Kun kuningaspyton kokee itsensä uhatuksi se voi myös alkaa puhaltamaan ilmaa kuuluvasti ja tällä menettelyllä se suurentaa kokonsa mahdollisimman suureksi.
Luonnossa kuningaspytonin ruokavalio koostuu enimmäkseen pienistä nisäkkäistä, kuten Afrikanniittyrotista, päästäisistä ja hiiristä. Nuorempien yksilöiden tiedetään syöneen myös lintuja. Vankeudessa niille syötetään yleensä kesyhiiriä tai rottia, joko esitapettuja tai pakasteesta sulatettuja, maan eläinsuojelulain niin salliessa myös elävinä.
Naaras voi munia vankeudessa 3–11 munaa, mutta yleisin määrä on 4–6 munaa. Naaras hautoo niitä maan alla, ja ne kuoriutuvat kahden kuukauden jälkeen. Kuningaspytonkoiras saavuttaa sukukypsyyden 12–18 kuukauden iässä, naaras 24–36 kuukauden iässä. Ikä on vain yksi tekijä lisääntymiskyvyn määrittelyssä, toinen on paino. Koiraiden pitäisi painaa vähintään 700 grammaa paritellakseen, ja naaraiden vähintään 1,5 kiloa.
