Intiantiikeripyton, Intianpyton
Tiikeripyton eli intiantiikeripyton eli intianpyton (Python molurus) on pytonkäärmeiden heimoon kuuluva käärmelaji. Se on kuristajakäärme, eikä sillä ei ole myrkkyhampaita. Aiemmin tiikeripytonin alalajina pidetty burmanpyton on erotettu omaksi lajikseen (Python bivittatus). Tiikeripyton kuuluu CITES-sopimuksen erityisesti suojeltuihin I-liitteen lajeihin.
Yö
YöllinenLi
LihansyöjäLihansyöjä eli karnivori on eläin, joka saa suurimman osan ravinnostaan syömällä toisia eläimiä. On myös lihansyöjäkasveja, jotka hankki...
Ma
MaanpäällinenVä
VäijytyspetoEs
Esiyksilölliset eläimetOv
OvipaarinenOvipaarinen tarkoittaa eläintä, joka lisääntyy munimalla. Useimmat selkärangattomat, kalat ja matelijat, kaikki linnut ja sammakkoeläimet sek...
Ei
Ei-myrkyllinenYk
Yksinäiset eläimetEi
Ei siirtolainenTa
TalvihorrosTalvihorros eli hibernaatio tarkoittaa säänneltyä alilämpöisyyttä, jonka avulla eläimet voivat säästää energiaa talven ylitse. Talvihorr...
I
alkaaTäysikasvuinen tiikeripyton on mittausten mukaan 2,0–4,6 metriä pitkä. Naaraat kasvavat koiraita isommiksi. Tiikeripyton on pienempi kuin omaksi lajikseen erotettu burmanpyton, jota se muistuttaa ulkonäöltään. Burmanpytonin keltaisen pohjavärin sijaan tiikeripyton on harmaa ja väritykseltään haaleampi, eikä sillä ole yhtä selkeää nuolikuviota päässään. Luotettavimmin ne erottaa siitä, että tiikeripytonin ylähuulen suomut ulottuvat sen silmään asti, kun taas burmanpytonilla on lisäksi okulaarisia suomuja, jotka erottavat silmän ylähuulen suomuista.
Tiikeripytonia esiintyy Intian niemimaan kuivissa metsissä ja ruohomailla, kun taas burmanpyton elää kosteammissa elinympäristöissä. Lajien risteytymisestä luonnossa ei ole todisteita. Hylätyistä lemmikkieläimistä on muodostunut lisääntyvä kanta myös Pohjois-Amerikan Floridaan.
Tiikeripyton oleskelee päivisin piikkisikojen koloissa, ja yöllä se herää saalistamaan.
Tiikeripytonin ruokavalio koostuu erilaisista nisäkkäistä aina jyrsijöistä hirvieläimiin, ja se tappaa saaliinsa kuristamalla. Ihmisiä se ei suuresta koostaan huolimatta saalista.
Yläleuassa, suun tuntumassa sillä sijaitsee herkkiä aistimia, jotka reagoivat saaliseläimestä säteilevään lämpöön. Pyton väijyy pyydystettävää järven rannalla tai puussa, ja on aina iskuvalmis. Uhrinsa ympärille kietoutuessaan se voi olla jokseenkin varma pyynnin onnistumisesta.
Tiikeripytonit parittelevat aikaisin kevätkuukausina ja ne munivat maalis-huhtikuussa. Poikuekoko on suuri, jopa 107 munaa. Hautoessaan munia tiikeripytonin lihakset värähtelevät, ja nämä liikkeet auttavat naarasta nostamaan munien ympäryksen lämpötilaa. Naaras ei koskaan jätä munia, eikä käy edes syömässä. Vankeudessa tiikeripytoneille kertyy ikää noin 20 vuoden verran, luonnossa elävistä ei ole merkintöjä.
