Mustaselkäsukeltaja-antilooppi (Cephalophus dorsalis) on Afrikassa elävä onttosarvisten heimoon kuuluva sorkkaeläin. Se elää metsissä ja liikkuu öisin.Nisäkäsnimistötoimikunnan ehdotus lajin uudeksi suomenkieliseksi nimeksi oli ”mustaselkäpuikkija”.
Mustaselkäsukeltaja-antiloopin ruumiin pituus on 70–100 senttiä, säkäkorkeus 40–55 senttiä ja hännän pituus on 8–15 senttiä. Paino on 15–24 kiloa. Laji on melko raskasrakenteinen. Karkeakarvaisen turkin pääväri on yleensä punaruskea tai kellertävänruskea. Jalkojen alaosat ovat mustat tai tummanruskeat. Selkää pitkin kulkee myös päästä häntään ulottuva lajille ominainen musta juova. Juova on keskimäärin 5–7 senttiä leveä, ja se paksunee takaruumiin kohdalla. Myös vatsan keskellä voi olla tumma juova. Häntä on päältä musta, mutta tuuhea alapuoli on valkoinen. Poikaset ovat syntyessään suklaanruskeita. Ne saavat selkäjuovan vasta neljän kuukauden ikäisinä. Aikuisen värityksen ne saavat noin vuoden vanhoina. Mustaselkäsukeltaja-antiloopilla on suippeneva pää ja voimakkaat poskilihakset. Silmien alla on suuret naamarauhaset. Mustaselkäsukeltaja-antiloopin pää on leveämpi ja litteämpi kuin muilla sukeltaja-antiloopeilla. Sen kuono on myös lyhyt, ja silmät ovat suhteellisen korkealla, mikä on seurausta lajin suurista poskilihaksista, jotka mahdollistavat tehokkaan pureskelun. Molemmilla sukupuolilla 5,5–10,5 senttiä pitkät, sileät, lähes suorat ja kiilanmuotoiset sarvet. Ne ovat verraten pitkät muiden sukeltaja-antilooppilajien sarviin verrattuna.
Mustaselkä-sukeltaja-antilooppia tavataan Keski- ja Länsi-Afrikassa. Se levinneisyysalue ulottuu Guinea-Bissausta Ruwenzorivuorille, Itä-Afrikan hautavajoaman länsihaaraan ja Tanganjikajärvelle. Etelässä sen levinneisyys ulottuu Angolan koillisosiin saakka. Laji on ilmeisesti hävinnyt Ugandasta. Kannan kooksi arvioitiin vuonna 1999 olevan 725 000 yksilöä. Mustaselkäsukeltaja-antilooppien määrä on laskussa elinympäristöjen vähenemisen ja liiallisen metsästyksen vuoksi, ja se on määritelty silmälläpidettäväksi lajiksi. Sitä tavataan useilla suojelualueilla. Kannan tiheys on melko alhainen. 12–20 hehtaarin laajuista metsää asuttaa keskimäärin 2–3 mustaselkäsukeltaja-antilooppia.
Lajin pääasiallista elinympäristöä ovat alavien maiden sademetsät, erityisesti koskemattomat metsäalueet. Metsien lisäksi lajia tavataan myös maatalousalueiden pensaikoissa ja vanhentuneissa uudismetsissä sekä alueilla, joilla metsä ja savanni vuorottelevat.
Mustaselkäsukeltaja-antilooppi elää yksin tai pareittain. Se liikkuu vain yöllä ja kulkee enimmäkseen vakituisesti käyttämiään polkuja pitkin. Polut kulkevat usein niin tiheän kasvillisuuden läpi, että ne näyttävät enemmän tunneleilta kuin poluilta. Päivällä mustaselkäsukeltaja-antilooppi lepää yleensä ontossa puussa, kaatuneen puunrungon alla tai tiheän kasvillisuuden seassa.
Tärkeimmät lajia saalistavat pedot ihmisen lisäksi ovat leopardi, pienet kissaeläimet, sivettieläimet, kotkat, suuret pöllöt, pytonit, krokotiilit ja varaanit.
Vaikka mustaselkäsukeltaja-antilooppi on pääosin kasvinsyöjä, sen tiedetään tappavan ja syövän myös pikkueläimiä, etenkin pikkulintuja.Ravinto koostuu suurimmaksi osaksi hedelmistä, kuten villeistä mangoista ja leipäpuun hedelmistä. Se syö myös lehtiä, versoja, silmuja, ruohoja, munia ja satunnaisesti raatoja.
Mustaselkäsukeltaja-antiloopin kantoajan arvellaan kestävän noin 8,5–9 kuukautta. Naaras synnyttää yhden, harvoin kaksi vasaa. Vasa pysyttelee ensimmäiset elinviikkonsa kasvillisuuden kätköissä ja viettää emonsa kanssa hyvin vähän aikaa. Emo imettää sitä viiden kuukauden ajan. Mustaselkäsukeltaja-antilooppinaaraasta tulee sukukypsä 9–12 kuukauden ja uroksesta 12–18 kuukauden ikäisenä. Elinikä voi olla jopa 10–12 vuotta.
