Amerikanlammas
Paksusarvilammas eli amerikanlammas (Ovis canadensis) kuuluu onttosarvisten heimoon ja ne elävät laumoissa. Nimensä paksusarvilammas on saanut kookkaista sarvistaan. Tämä villilammas on tullut Siperiasta Pohjois-Amerikkaan jo yli 100 000 vuotta sitten.lähde? Paksusarvilampaan keskimääräinen elinikä on 9 vuotta, mutta ne voivat elää jopa 24-vuotiaiksi.
Pä
PäiväeläimetPäiväeläin tarkoittaa eläintä, joka nukkuu yöllä ja valvoo päivällä. Yöeläimet ovat puolestaan aktiivisia öisin ja hämäräeläimet h...
Ka
KasvinsyöjäKasvinsyöjä eli herbivori on eläin, jonka ravinto koostuu yksinomaan tai pääasiassa kasveista. Lihansyöjiin ja sekaravintoa käyttäviin elä...
Fo
FolivoreGr
GraminivoreMa
MaanpäällinenKu
Kursorinen eläinVa
Vanhat eläimetSe
SeurakuntaVi
ViviparousLa
LaiduneläimetLaidunnus on ekologiassa tapahtuma, jossa saalistaja ei kuluta ravintokohdettaan loppuun, vaan syö vain osan siitä. Esimerkiksi verta imevä hytt...
La
Laiduntavat eläimetPo
PolygynySo
Sosiaaliset eläimetPa
PaimentaminenLauma merkitsee isoa joukkoa eläimiä. Sana liitetään useimmiten nisäkkäisiin, kun taas esimerkiksi suurta lintu- tai kalajoukkoa kutsutaan pa...
Do
DominanssihierarkiaMi
MigraatioB
alkaaYh
Yhdysvaltain osavaltioiden eläimetPa
Parhaat sarvetPaksusarvilampaan karvoitus on ruskeasta vaaleankeltaiseen, mutta turpa, peräpeili, vatsa ja takajalkojen takasivut vaaleammat ja häntä on tumma. Sarvet kääntyvät ympyräksi ja ne voivat painaa 6–15 kg eli 8–12 prosenttia koko eläimen painosta. Naaraalla sarvet ovat aina suoremmat ja lyhyemmät kuin uroksella. Sarvet alkavat kasvaa vasta noin kahden kuukauden ikäisenä, vaikka paksusarvilampaan karitsan luutappien aiheet voi erottaa jo aikaisemmin ja ne kasvavat koko eläimen eliniän ajan.
Uroksen pituus on 160–195 senttiä, säkäkorkeus 90–105 senttiä ja paino 57–135 kiloa. Naaraan pituus 128–158 senttiä, säkäkorkeus 75–90 senttiä ja paino 34–72 kiloa. Paksusarvilampaan hännän pituus on 7–15 senttiä.
Paksusarvilampaat elävät vuoristoissa ja aavikoilla. Ennen laji oli levinnyt laajemmalle, mutta nykyisin sitä on jäljellä vain hajanaisina populaationa Kanadassa Brittiläisen Kolumbian ja Albertan provinsseissa, Yhdysvaltain länsiosissa ja Pohjois-Meksikossa. Uusia kantoja on istutettu erityisesti Washingtoniin, Oregonin, Pohjois- ja Etelä-Dakotan sekä Uuden Meksikon osavaltioihin.
Kesäisin paksusarvilammas asustaa 3000 metrin korkeudessa, mutta Sierra Nevadassa se kiipeää jopa 4500 metrin korkeudessa olevilla rinteillä. Talvella ne laskeutuvat metsäisille seuduille 800–1600 metrin korkeuteen.
Paksusarvilammas on kasvinsyöjä. Kesät ne viettävät korkeilla laidunmailla syöden heinä- ja ruohokasveja ja keräävät mahdollisimman paljon kalsiumia ja fosforia talven varalle. Paksusarvilammas voi syödä myös lupiinia ja pärskäjuurta - toisin kuin muut kasvinsyöjät, joille ne ovat myrkyllisiä. Juolavehnää ja natoja se karttaa. Suolakiviä ne nuolevat mielellään, sillä paksusarvilampaat tarvitsevat kivennäissuoloja. Juomaveden ne saavat puroista, joita vuoristossa on runsaasti.
Paksusarvilammas märehtii ja lepää päivän aikana 4–5 kertaa omissa lepokuopissaan, jotka se merkitsee virtsallaan jokaisella käynnillään. Lepokuoppansa se kaivaa noin 30 senttiä syväksi ja metrin pitkäksi sekä nukkuu siellä yönsä.
Talvella paksusarvilampaat yrittävät löytää syötävää lumen alta kaivamalla sitä sorkallaan. Jos lunta on paljon, ne etsivät tuulten paljaiksi tai ohutlumisiksi lakaisemia paikkoja. Paksusarvilammas ei selviydy paikoissa, joilla saattaa pyryttää lunta lähes pari metriä vuodessa. Talvisin ne menevät märehtimään puiden suojaan.
