Pyrstötöyhtöpingviini
Pystytöyhtöpingviini eli pyrstötöyhtöpingviini (Eudyptes sclateri) on töyhtöpingviineihn kuuluva pingviinilintu. Laji on nimetty brittiläisen eläintieteilijän Philip Lutley Sclaterin mukaan.
Pä
PäiväeläimetPäiväeläin tarkoittaa eläintä, joka nukkuu yöllä ja valvoo päivällä. Yöeläimet ovat puolestaan aktiivisia öisin ja hämäräeläimet h...
Li
LihansyöjäLihansyöjä eli karnivori on eläin, joka saa suurimman osan ravinnostaan syömällä toisia eläimiä. On myös lihansyöjäkasveja, jotka hankki...
Ka
KalansyöjätPu
PuolivesieläimetLe
Lentokyvytön lintuVa
Vanhat eläimetMa
MaanpäällinenSe
SeurakuntaOvipaarinen tarkoittaa eläintä, joka lisääntyy munimalla. Useimmat selkärangattomat, kalat ja matelijat, kaikki linnut ja sammakkoeläimet sek...
Yk
Yksiavioiset eläimetYksiavioisuus eli monogamia on pariutumisen muoto, jossa yksilöllä on vain yksi puoliso kerrallaan.
So
Sosiaaliset eläimetEi
Ei siirtolainenMi
MigraatioE
alkaaPystytöyhtöpingviinit ovat keskimäärin 65 senttiä korkeita ja voivat painaa jopa 6,5 kiloa. Se on yksi sukunsa suurimmista lajeista. Naaraat ovat tavallisesti koiraita pienempiä. Nokka on pitkä, väritykseltään tumman ruskeanoranssi. Aikuisen linnun höyhenpeite on muiden pingviinien tavoin selästä musta ja vatsasta valkoinen. Siipien yläpuolet ovat mustat, joskin niiden reunat ovat valkoiset. Siipien sisäpinnat ovat valkoiset, mustia siivenkärkiä lukuun ottamatta. Pystytöyhtöpingviinillä on vuonopingviinin ja snaressaartenpingviinin tavoin kummankin silmän yläpuolella ylöspäin osoittava keltainen, pitkä ja harjamainen töyhtö, joka ulottuu nokantyvestä pään päälle. Muista töyhtöpingviineistä poikaten se pystyy nostamaan ja alentamaan jäykkiä töyhtöjään.
Suurin osa pystytöyhtöpingviineistä pesii Bounty- ja Antipodisaarilla Uudessa-Seelannissa. Pienempinä määrinä niitä pesii myös Campbell- ja Auclandraasilla. Pesäpaikat ovat kallioisia ja jyrkänteisiä, joissa ei usein ole merkittävästi maannosta tai kasvillisuutta. Ne voivat pesiä jopa 75 metrin korkeudessa merenpinnasta. Pesimäkauden ulkopuolisen ajan ne viettävät kylmillä subantarktisilla merillä, joskaan tarkkaa sijaintia ei tiedetä. Kannan arvioidaan käsittävän 150 000–170 000 yksilöä.