Vuonopingviini (Eudyptes pachyrhynchus) on pingviinilaji, jota voi tavata ainoastaan Uudessa-Seelannissa.
Yö
YöllinenLi
LihansyöjäLihansyöjä eli karnivori on eläin, joka saa suurimman osan ravinnostaan syömällä toisia eläimiä. On myös lihansyöjäkasveja, jotka hankki...
Pu
PuolivesieläimetLe
Lentokyvytön lintuVa
Vanhat eläimetMa
MaanpäällinenSe
SeurakuntaOvipaarinen tarkoittaa eläintä, joka lisääntyy munimalla. Useimmat selkärangattomat, kalat ja matelijat, kaikki linnut ja sammakkoeläimet sek...
Yk
Yksiavioiset eläimetYksiavioisuus eli monogamia on pariutumisen muoto, jossa yksilöllä on vain yksi puoliso kerrallaan.
Yk
Yksinäiset eläimetSo
Sosiaaliset eläimetEi
Ei siirtolainenMi
MigraatioF
alkaaVuonopingviinit ovat noin 60 senttimetriä pitkiä ja painavat noin 4 kilogrammaa. Vuonopingviinin tunnistaa nokan juuresta alkavasta keltaisesta raidasta, joka on kummallakin puolella päätä. Selän ja kylkien väritys on tumman sinisenharmaa, vatsa valkoinen. Pingviineillä on oranssi nokka, joka on aikuisilla urospingviineillä hieman muita pidempi.
Vuonopingviini elää Uudessa-Seelannissa Eteläsaaren lounaisessa osassa lauhkealla sademetsäalueella lähellä rannikkoa. Niitä voi tavata myös Stewartinsaarella sekä Foveaux’nsalmen pienillä saarilla. Vuonopingviinejä elää Uudessa-Seelannissa arviolta 2 500-3 000 paria. Populaation koko on pienentynyt kolmasosan 1980-luvun määrästä. Lajin uhkana ovat muun muassa saarelle tuodut koirat. Poikasien uhkana ovat myös kissat, rotat ja kärpät.
Vuonopingviinien ravinto vaihtelee niiden elinpaikasta riippuen, mutta pääasiassa se koostuu kaloista, äyriäisistä ja pienistä mustekaloista.
Vuonopingviini tekee pesän risuista ja ruohosta, yleensä onkaloihin, puiden juurille tai tiheään pensaikkoon. Se tekee pesänsä hieman etäälle toisista pesistä, muutamien metrien päähän. Pesintäkausi alkaa kesäkuussa (keskitalvella), usein edellisvuoden pesäpaikalle. Uros palaa pesäpaikalle hieman aiemmin naarasta, joka munii heinäkuussa kaksi munaa. Toisena munitusta munasta kuoriutuu poikanen yleensä muutaman päivän ennen ensimmäisenä munitusta munasta kuoriutuvaa poikasta. Yleensä pienempi poikanen ensimmäisestä munasta kuolee nälkään muutaman päivän sisällä, koska ei pysty kilpailemaan ravinnosta aiemmin kuoriutuneen poikasen kanssa, joskin suosiollisina vuosina molemmat poikaset selviävät hengissä. Uros huolehtii poikasesta pari ensimmäistä viikkoa ja naaras vastaa ruokinnasta. Sen jälkeen molemmat huolehtivat ruokinnasta noin 75 päivän ajan. Poikaset jättävät pesän marraskuussa kymmenen viikon ikäisinä ja palaavat pesimään kotiyhteisöönsä viiden vuoden ikäisinä.
