Kalliokilpikonna (Malacochersus tornieri) on maakilpikonniin kuuluva matelijalaji. Lajia tavataan uhanalaisena Itä-Afrikasta. Toisinaan sitä pidetään myös lemmikkinä.

Pä

Päiväeläimet

Kasvinsyöjä

Maanpäällinen

Esiyksilölliset eläimet

Ulkonäkö

Kalliokilpikonna voi kasvaa suurimmillaan noin 18 cm pitkäksi ja laji voi painaa 500 grammaa. Naaraat ovat koiraita kookkaampia. Kalliokilpikonnan kilpi on poikkeuksellisesti litteä ja vain osittain luutunut, minkä vuoksi se on joustava. Kilpi on väriltään vaihteleva. Useimmiten se on pohjaväriltään ruskea ja kilven levyissä on säteittöisesti keltaisia juovia. Lajin pää ja raajat ovat kellertävän ruskeat ja vatsa on keltainen.

Jakelu

Maantiede

Maanosat

Afrikka

Submantereilla

Saharan eteläpuolinen Afrikka

Maat

Kenia, Tansania

Biomaantieteelliset alueet

Afrotrooppinen

WWF:n biomit

Desert ja Xeric Shrublands, Trooppinen savanna

Kalliokilpikonnaa tavataan laikuttaisesti Sambian eteläisimmästä osasta Tansaniaan ulottuvalta alueelta ja populaatiot elävät eristyksissä toisistaan. Lajin elinympäristöä ovat kuivat kallioiset savannit ja pensaikkomaat. Suurimman osan ajastaan ne viettävät kallionkoloissa ja ovat taitavia kiipeilijöitä. Litteän ruumiinmuotonsa vuoksi ne kykenevät liikkumaan ahtaissakin väleissä. Kalliokilpikonnan ravintoa ovat ruohot, kukat ja mehikasvit. Satunnaisesti se voi syödä myös eläinten raatoja. Laji parittelee tammi-helmikuussa ja naaras munii kerrallaan yhden munan hiekkaan kaivamaansa kuoppaan heinä-elokuussa. Sama naaras munii useimmiten muutaman kerran munimisaikaan. Munien kuoriutumiseen kuluu 4–6 kuukautta. Kalliokilpikonna voi elää noin 30-vuotiaaksi.

Kalliokilpikonnan kannan kokonaissuuruutta ei ole arvioitu, mutta se on laskeva ja laji luokitellaan äärimmäisen uhanalaiseksi. Suurin uhka kannalle on pyydystäminen luonnosta lemmikkieläinkauppaan, vaikka laji on suojeltu CITES-sopimuksen liitteessä I. Toinen merkittävä uhka on kallioisten elinympäristöjen häviäminen maastopalojen ja kallioiden louhimisen vuoksi.