Varecia rubra on Madagaskarin koillisosassa tavattava vari. Laji on erikoistunut elämään puiden latvustossa, jossa se viettää suuren valtaosan ajastaan. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määritellyt sen äärimmäisen uhanalaiseksi lajiksi.
V. rubra on suurikokoinen maki. Sen paino on keskimäärin 3,3–3,6 kiloa. Ruumiin pituus on arviolta 500–550 mm ja hännän pituus 600–650 mm. Turkki on paksu. Selkäpuoli, jalat ja vatsa vaihtelevat pähkinänruskeasta punaisenoranssiin. Häntä, raajojen sisäpuoli, vatsa, päälaki, naama ja kuono ovat mustat. Niska on yleensä valkoinen. Joillakin yksilöillä valkoista voi olla myös kuonossa, takamuksessa, nilkoilla ja ranteilla. Korvilla on korvatupsut.
V. rubraa tavataan Madagaskarin koillisosassa Masoalan niemimaalla ja Makiran alueen pohjoisosissa Antongil-lahden pohjoispuolella. Yhteensä sen levinneisyysalueella on kokoa noin 6 423 km². Antainambalanajoki erottaa lajin levinneisyysaluetta varin alalaji V. variegata subcinctan esiintymisalueesta. Lännessä levinneisyysalue ulottuu Antainambalana- ja Sahantahajokien yhtymäkohdalle. Nykyistä pohjoista rajaa ei tunneta varmasti. Historiallisesti sitä on tavattu Antalaha- ja Ankavananajoille saakka.
Lajin elinympäristö käsittää primaarisia ja sekundaarisia kosteita trooppisia metsiä 1 200 metrin korkeuksille saakka. Laji liikkuu lähes yksinomaan puiden latvoissa ja sen esiintymistiheys korreloi parhaiten suurien puiden latvojen kanssa. Keskimääräinen esiintymistiheys Masoalan niemimaan asumattomissa osissa on 8,3 yksilöä per km2. Harvemmassa sitä saatetaan tavata myös lähellä ihmisasutusta.
Lajin yksilöt liikkuvat 5–31 yksilöä käsittävissä ryhmissä, joihin kuuluu useita naaraita ja uroksia. Ne liikkuvat reviireillä, joilla on kokoa 23–58 hehtaaria. Reviiri käsittää pienemmän ydinalueen, jolla ryhmät viettävät suurimman osan ajastaan. Reviiri merkitään hajumerkein. V. rubra on pääosin päiväaktiivinen. Yksilöt ääntelevät paljon etenkin niiden ollessa aktiivisimmillaan kesäisin. Laji liikkuu lähes yksinomaan puiden latvoissa, jossa se viettää 90 % ajastaan.
Hedelmät muodostavat lajin ravinnosta noin 88 %. Ne käyttävät ravinnokseen myös kukkia ja lehtiä. Kaikkiaan ne syövät yli 130 eri kasvilajia. Makit ruokailevat usein roikkuen takajaloillaan ylösalaisin. Naaraat syövät proteeiinipitoisia lehtiä etenkin raskauden ja imettämisen aikana.
Parittelu tapahtuu toukokuun ja heinäkuun välisenä aikana. Tiineys kestää 102 päivää ja poikasia on kerrallaan kahdesta kolmeen ja ne syntyvät syyskuun ja marraskuun välisenä aikana. Tavallisesti niistä vain yksi selviää aikuisuuteen saakka. Poikaset syntyvät pesässä, joka rakennetaan oksista ja lehdistä. Emo voi siirtää niitä paikasta toiseen suullaan kantamalla. Noin 70 päivän ikäisinä poikaset voivat liikkua puiden latvustossa itsenäisesti. Naaraista tulee sukukypsiä kahden ja uroksista kolmen tai neljän vuoden ikäisinä.
