Viiripyrstötyranni (Alectrurus risora) on Etelä-Amerikassa elävä uhanalainen varpuslintulaji. Se on toinen kahdesta viiripyrstötyrannilajista. Lajilla on pyrstössä kaksi viirimäistä, pitkää sulkaa. Lajin elinympäristönä olevat ruohostomaat ovat suuresti kutistuneet. Se elää enää tiettävästi vain Argentiinassa ja Paraguayssa.
Viiripyrstötyrannin levinneisyys painottuu nykyään Paraguayn eteläosiin ja Pohjois-Argentiinaan, jossa sitä tavataan Corrientesin, Formosan, Chacon ja Misionesen maakunnissa. Suurin ja merkittävin kanta elää Argentiinan Corientesin maakunnassa Iberán luonnonsuojeluelueella. Brasiliasta ja Uruguaysta viirypyrstötyranni on mahdollisesti hävinnyt. Brasiliassa viimeisin havainto on vuodelta 1974 Rio de Janeiron osavaltiosta, mutta aikaisemmin sitä on nähty myös Mato Grosson, São Paulon ja Rio Grande do Sulin osavaltioissa. Uruguayssa viiripyrstötyranni pesi aikaisemmin harvinaisena, mutta vuoden 1986 jälkeen siitä on vain yksi varmistamaton havainto. Levinneisyysalueen kooksi arvioidaan noin 98 900 neliökilometriä. Lajin kokonaiskanta on arviolta 6 000–15 000 aikuista yksilöä.
Viuhkapyrstötyrannin elinympäristöä ovat marskimailla ja niiden läheisyydessä sijaitsevat ruohotasangot. Se tarvitsee pesintää varten 1–1,5 metrin pituista ruohoa.
Viiripyrstötyranni on yleensä hiljainen, mutta päästää toisinaan joitain huomaamattomia huutoja. Lento on hidasta. Se herättää huomiota istuessaan ruohonkorrella ja aidalla, sekä tehdessään lyhyitä pyrähdyksiä pitkästä ruohikosta ilmaan ja takaisin ruohikkoon. Viiripyrstötyranni on parvilintu. Sitä näkee tavallisesti noin 20 linnun parvina, mutta satunnaisesti siihen voi kuulua jopa 50 yksilöä. Aikaisemmin laji oli muuttolintu. Koillis-Argentiinalaisen Buenos Airesin maakunnan viiripyrstötyrannit talvehtivat aikaisemmin Brasiliassa ja palasivat Argentiinaan keväällä pesimään. Jäljellä olevat populaatiot pysyvät kuitenkin paikoillaan.
Ravinto koostuu selkärangattomista. Ravintoa etsiessään se saattaa seurata kuusivyövyötiäisiä tai vaeltajamuurahaisia. Pesintäaika on keväällä.
Viiripyrstötyranni luokitellaan vaarantuneeksi lajiksi, koska sen elinympäristö ja todennäköisesti myös kanta on suuresti supistunut. Lajin suurin uhka on luonnontilaisten ruohostomaiden kutistuminen. Jäljellä olevia elinympäristöjä uhkaavat maanviljelyn leviäminen ja ylilaidunnus, kuusi- ja eukalyptusplantaasien laajeneminen ja vierasperäisten heinälajien viljely. Keväällä ja kesällä tarkoituksella sytytetyt ruohikkopalot myös heikentävät sen lisääntymismahdollisuuksia. Lisäksi tuholaismyrkkyjen, lannoitteiden ja muiden kemikaalien käyttö vaikuttaa viiripyrstötyrannin elinympäristöön.
Laji kuuluu CITES-sopimuksen liitteeseen I. Se on rauhoitettu Brasiliassa, Uruguayssa ja Paraguayssa. Argentiinassa sitä tavataan Iberán luonnonsuojelualueella, Mburucuyán ja Pilcomayon kansallispuistoissa ja usealla muulla suojelualueella.
