Panssarikrokotiili, Länsiafrikankrokotiili
Kapeakuonokrokotiili (Mecistops cataphractus) eli panssarikrokotiili tai länsiafrikankrokotiili on afrikkalainen krokotiililaji. Lajin nimesi ranskalainen eläintieteilijä Frédéric Cuvier vuonna 1825.
Yö
YöllinenLi
LihansyöjäLihansyöjä eli karnivori on eläin, joka saa suurimman osan ravinnostaan syömällä toisia eläimiä. On myös lihansyöjäkasveja, jotka hankki...
Ka
KalansyöjätLu
LuonnonvarainenRe
ReviiriReviiri tai territorio on eläimen elinpiirin osa, jota eläin puolustaa saman lajin yksilöiltä. Pesintäreviirejä puolustetaan vain saman sukup...
Ov
OvipaarinenOvipaarinen tarkoittaa eläintä, joka lisääntyy munimalla. Useimmat selkärangattomat, kalat ja matelijat, kaikki linnut ja sammakkoeläimet sek...
Es
Esiyksilölliset eläimetVä
VäijytyspetoPu
PuolivesieläimetDo
DominanssihierarkiaYk
Yksinäiset eläimetEi
Ei siirtolainenW
alkaaKapeakuonokrokotiili kasvaa yleensä noin 2,5-metriseksi ja kasvaa korkeintaan 4,2 metriä pitkäksi. Kuono on hyvin pitkä ja kapeakuonokrokotiilia kutsutaan sen vuoksi myös afrikkalaiseksi valegaviaaliksi. Leuoissa on 64–70 hammasta. Kovat suomut suojaavat eläintä hyvin ja ulottuvat niskasta ruumiin takaosaan. Muista sukunsa lajeista poiketen kapeakuonokrokotiilin selässä kulkee neljä suomuriviä, kun muilla lajeilla niitä on kaksi. Vatsanahassa on luutumia. Nuorten kapeakuonokrokotiilien väritys on oliivinvihreä mutta aikuiset ovat selvästi tummempia. Kyljillä ja hännässä on tummia täpliä. Kapeakuonokrokotiili kuului aikaisemmin aitokrokotiilien Crocodylus-sukuun, mutta DNA-testien perusteella se on nykyään luokiteltu omaan Mecistops-sukuunsa.
Kapeakuonokrokotiili elää Keski- ja Länsi-Afrikassa. Sitä esiintyy Angolassa, Beninissä, Burkina Fasossa, Kamerunissa, Keski-Afrikan tasavallassa, Tšadissa, Norsunluurannikolla, Kongon Demokraattisessa tasavallassa, Päiväntasaajan Guineassa, Gabonissa, Gambiassa, Ghanassa, Guineassa, Guinea-Bissaussa, Liberiassa, Malissa, Mauritaniassa, Nigeriassa, Senegalissa, Sierra Leonessa, Tansaniassa, Togossa ja Sambiassa.Kapeakuonokrokotiit elävät enimmäkseen jokiympäristöissä, joissa on tiheä kasvillisuus. Se viihtyy myös isoissa järvissä. Se sietää myös kohtuudella suolavettä ja sitä tavataan murtovesistä lähellä rannikkoa ja satunnaisesti jopa Biokon saaren rannikolla.
Kapeakuonokrokotiili ei ole kovin sosiaalinen laji ja se elää yksin lisääntymiskautta lukuun ottamatta. Maalle kapeakuonokrokotiili nousee vain harvoin.
Ravintonaan se käyttää lähinnä kalaa, jonka pyydystämiseen sen pitkät leuat sopivat hyvin. Ne syövät myös muita vesieläimiä ja isot yksilöt voivat napata myös muita eläimiä aina tilaisuuden tullen. Ihmiselle laji on täysin vaaraton. Kapeakuonokrokotiilit lisääntyvät sadekaudella ja naaraat rakentavat kasviaineksesta pesäkeon munien haudontaan. Pesä on yleensä joen rannassa. Noin viikko sen jälkeen naaras munii pesään 13–27 munaa.
Munat hautuvat pesässä noin 110 päivää. Naaras jää pesän lähettyville, mutta ei puolusta sitä kovin tarmokkaasti. Kun poikaset kuoriutuvat ne päästävät kutsuhuutoja emolle, joka auttaa poikaset pois pesästä.