Tasmanianmeriliitäjä (Procellaria westlandica) on meriliitäjien sukuun kuuluva valtamerilintu.
Tasmanianmeriliitäjä on kokonaan tummanruskea, pitkäsiipinen eteläisten valtamerten liitäjä. Sen keltaisen nokan kärki on musta. Linnun pituus on 50–55 cm, siipien kärkiväli 135–140 cm ja paino 800–1 200 g. Sukupuolet ovat samanvärisiä, nuoren linnun nokka on vaaleampi kuin vanhan.
Tasmanianmeriliitäjä pesii vain Uuden-Seelannin Eteläsaarella Punakaikissa. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto on arvioinut lajin kooksi 7 900 – 13 700 sukukypsää yksilöä. Lajin kanta on taantunut voimakkaasti maahan tuotujen vieraiden petojen, lähinnä villiintyneiden kissojen takia. Kalastuksen aiheuttama kuolleisuus on myös merkittävä. Pesimäajan ulkopuolella se vaeltelee eteläisillä valtamerillä Tasmanian ja Chilen välillä.
Laji pesii Punakaikin rantakukkuloiden tiheissä rinnemetsissä 20–250 m merenpinnan yläpuolella. Pesimäajan jälkeen se elää vain avomerellä.
Tasmanianmeriliitäjät syövät mustekaloja, kaloja ja äyriäisiä. Ne saalistavat enimmäkseen valoisaan aikaan, kelluen meressä siepaten ruokansa veden pinnasta. Ne ovat hyviä sukeltajia ja etsivät joskus ruokansa sukeltamalla. Ne seuraavat mielellään kalastusaluksia syöden jätteitä ja perkuutähteitä.
Tasmanianmeriliitäjät elävät yhdyskunnissa. Ne kaivavat syvän, jopa kaksi metriä pitkän pesäonkalon lähelle jyrkännettä tai puuta, josta ne voivat ponnistaa lentoon. Toukokuussa naaras munii yhden valkoisen munan, jota haudotaan 57–65 päivää. Poikanen jättää pesän lentokykyisenä 120–140 päivää vanhana ja viettää merellä seuraavat viisi vuotta. Se on sukukypsä vasta 10-vuotiaana.
