Sumatransorsa (Asarcornis scutulata) on erittäin uhanalainen sorsalintu, joka elää Kaakkois-Aasiassa Bangladeshista Sumatralle. Linnun tieteellisenä nimenä käytetään myös nimeä Cairina scutulata, jonka on myös antanut Salomon Müller.
Hä
HämäräKa
Kaikkiruokaiset eläimetKaikkiruokaisuus tarkoittaa sitä, että jokin eläin syö niin kasvi- kuin eläinravintoakin. Kaikkiruokaisuutta harrastavaa eläintä kutsutaan o...
Pu
PuolivesieläimetVe
VesilinnutMa
MaanpäällinenSe
SeurakuntaOvipaarinen tarkoittaa eläintä, joka lisääntyy munimalla. Useimmat selkärangattomat, kalat ja matelijat, kaikki linnut ja sammakkoeläimet sek...
Yk
Yksiavioiset eläimetYksiavioisuus eli monogamia on pariutumisen muoto, jossa yksilöllä on vain yksi puoliso kerrallaan.
So
Sosiaaliset eläimetEi
Ei siirtolainenW
alkaaSumatransorsa on suurikokoinen 66–81 senttimetrin sorsalaji, jonka höyhenet ovat pääasiassa tummia, mutta pää ja kaulan yläosat ovat vaaleat. Koirailla on yleensä kellertävä nokka ja epätasaisen värinen pää. Naaraat ovat selvästi pienempiä, ja niiden pää sekä kaula ovat laikukkaammat.
Sumatransorsa ääntelehtii lennossa sointuvin kaakatuksin, jotka loppuvat yleensä nasaaliin vihellykseen. Se käyttää myös lyhyitä ja kovia kaakatuksia.
Laji oli joskus laajalle levinnyt koillisesta Intiasta ja Bangladeshista koko Kaakkois-Aasiaan aina Sumatralle ja Jaavalle asti. Sen nykyinen esiintymisalue käsittää enää joitakin hajanaisia alueita sen entisellä levinneisyysalueella ja on edelleen pienentymässä.
Nykyinen yksilömäärä on noin 800 (vuoden 2002 arvio) ja laji on luultavasti kuollut sukupuuttoon Malesiasta ja Jaavalta.
Sumatransorsa elää seisovissa tai hiljalleen virtaavissa luonnollisilla tai keinotekoisilla kosteikoilla. Niiden pitää olla lähellä metsää, josta löytyviä puunkoloja laji käyttää yöpymiseen ja pesimiseen. Sumatransorsa viihtyy parhaiten matalassa maastossa, alle 200 metrissä, mutta sitä on havaittu myös 1 400 metrissä ylätasangoilla, joilla on hitaasti virtaavia jokia.
Sumatransorsa on kaikkiruokainen. Sille käyvät siemenet ja muut kasvit, vaikka se suosiikin elävää eläinravintoa: kaloja, matoja, heinäsirkkoja, sammakoita ja etanoita. Ruokailualueena sumatransorsat käyttävät märkiä ruohikkoja, matalia lampia, matalia ja hitaita virtoja, soita sekä riisipeltoja.
Sumatransorsan lisääntymiskausi on sidoksissa sademäärän vaihteluun. Muniminen tapahtuu kuivan kauden lopulla, ja poikaset kuoriutuvat sadekauden alkupuolella. Pesä on yleensä puunkolossa, oksien haarukassa tai ontossa puussa. Mitkä tahansa puulajit käyvät, ja kolon korkeus maanpinnastakin vaihtelee 3–12 metrin välillä.
Naaraan normaalista munimismäärästä ei ole varmaa tietoa. Intiassa on nähty poikueita, jotka ovat vaihdelleet 1–15 yksilön välillä. Vankeudessa munia on 6–13, ja kymmenen munaa on tavallisin määrä. Hautomisaika kestää noin 33 päivää, ja poikaset ovat lentokykyisiä noin 14 viikon kuluttua. Naaras on vastuussa hautomisesta, mutta koiras on koko ajan läheisyydessä, ja pari käy yhdessä etsimässä ruokaa sekä päivän ensimmäisiä tunteina että uudestaan iltapäivällä. Koiras saattaa naaraan aina takaisin pesälle ja odottaa lähettyvillä, kunnes naaras on asettunut takaisin hautomaan.
Suurin syy sumatransorsan vähenemiselle on alavien maiden metsien hävittäminen ja paikallinen kosteikkoalueiden kuivattaminen ja muuttaminen. Jäljelle olevat eristyneet populaatiot ovat herkkiä muun muassa sattumanvaraisille luonnonmullistuksille ja geneettisen aineiston yksipuolistumiselle. Lisäksi vesivoiman kehittäminen, heikko metsienhoito ja saasteet ovat paikallisempia ongelmia.
Sumatransorsa kuuluu CITES-sopimuksen ensimmäiseen liitteeseen, joten sen myyminen on kokonaan kielletty. Lajia tavataan 21 suojelualueella ja Assamissa sijaitseva Dibru-Saikhowan kansallispuisto perustettiin, koska se on merkittävä sumatransorsan kannalta.
