Afrikanpöllö (Strix woodfordii) on Saharan eteläpuolisessa Afrikassa elävä pöllölintu. Lajin tieteellinen nimi on annettu 1800-luvulla palvelleen ammattisotilaan, eversti E. J. A. Woodfordin mukaan.
Afrikanpöllö on keskikokoinen pöllölaji, joka on hieman kottaraista suurempi. Sen ruumiinpituus on 30–36 senttiä. Naaraat painavat 285–350 grammaa, koiraat 242–269 grammaa. Lajin huomiota herättävä piirre on, että sen pyöreästä päästä puuttuvat kokonaan korvatupsut. Suuria, tummanvärisiä silmiä ympäröivät valkoiset "kulmakarvat". Sukupuolet ovat samanväriset. Ruskeaa selkäpuolta kirjovat valkoiset täplät. Vatsapuoli on valkoinen, ja siinä kulkee kastanjanruskeita ja tummia raitoja. Pään höyhenys on ruskea, kurkun valkoinen. Nokka on harmaa ja jalat ruskeat. Nuoret linnut muistuttavat aikuisia lintuja, mutta ovat tummempia. Lisäksi aikuisille tyypilliset suuret ja vaaleat silmäkiehkurat ovat pienemmät. Afrikanpöllöjen höyhenyksen värisävy ja raidoitus vaihtelevat selvästi levinneisyysalueen eri osissa. Lajilla on neljä alalajia, joiden väritys ja koko poikkeavat hieman toisistaan.
Afrikanpöllöä tavataan Afrikassa Sahelin eteläpuolella. Sen levinneisyys ulottuu Senegalista Etiopiaan, ja sieltä etelään Angolaan, Namibian Capriviin, Pohjois-Botswanaan, Zimbabween, Mosambikiin, Swazimaahan sekä Etelä-Afrikan itä- ja koillisrannikolle. Lajin levinneisyys kattaa noin 3 880 000 neliökilometriä.
Afrikanpöllön elinympäristöä ovat kaikenlaiset tiheät metsät, kuten kesävihannat metsät, ikivihreät metsät, jokivarsimetsät, metsänreunat, rannikkometsät, tiheät rantapensaikot ja plantaasit. Lajia tavataan yleisenä myös esikaupunkien puistoissa ja puutarhoissa. Kannan kokoa ei tiedetä, mutta afrikanpöllö on kuitenkin Saharan eteläpuolisen Afrikan metsien yleisin pöllölaji. Metsäympäristöstä riippuvaisena lajina se on hyvin altis metsäkadolle. Kannan uskotaan kuitenkin olevan vakaa. Afrikanpöllö kuuluu CITES-sopimuksen liitteeseen II.
Afrikanpöllö on täysin yöaktiivinen lintu. Päivisin se istuu oksalla 1–30 metrin korkeudessa sijaitsevan tiheän kasvillisuuden suojissa, joko yksin tai pareittain. Afrikanhuuhkajakoiraan ääntely koostuu nopeasta "HU-hu, HU-hu-hu, hu-hu"-huhuilusta. Naaras vastaa koiraan huhuiluun tavallisesti korkeataajuisemmilla, mutta verkkaisemmilla "HUU"-huudoilla.
Afrikanpöllön ravinto koostuu lähinnä hyönteisistä ja pikkulinnuista. Laji syö myös käärmeitä ja muita matelijoita sekä pieniä nisäkkäitä. Se voi napata saaliita niin maasta, ilmasta, puunoksalta kuin pensaikostakin. Useimmiten afrikanpöllö saalistaa matalalla sijaitsevalta oksalta käsin kuunnellen ääniä, jotka saattaisivat tarkoittaa saalista. Kun pöllö kuulee tai näkee saaliin, se pudottautuu maahan sieppaamaan ruokansa. Afrikanpöllö pystyy myös nappaaman ilmasta lepakoita ja hyönteisiä. Satunnaisesti se poimii myös hyönteisiä puiden oksilta ja lehdiltä. Afrikanpöllö voi itse joutua töyhtökotkan tai mustakanahaukan saaliiksi.
Afrikanpöllön lisääntymisaika on heinä-lokakuussa. Pesä on yleensä 1–30 metrin korkeudessa sijaitsevassa puunonkalossa. Tämän lajin pöllöt pesivät myös maassa olevissa, puunjuurten seassa olevissa painanteissa. Ne eivät vuoraa pesää sen koommin muulla lisämateriaalilla. Eteläisessä Afrikassa muninta tapahtuu elo-syyskuussa, satunnaisesti muinakin kuukausina. Pesäpaikka pysyy samana vuodesta toiseen, vaikka sinne olisi tulvinut vettä. Naaras munii yhteensä 1–3 munaa, mutta pyöräyttää vain yhden kerrallaan 2–4 päivän välein. Haudonta-aika kestää noin 31 päivää ja siitä vastaa yksinomaan naaras. Koiras hoitaa sillä välin saalistuksen ja ruokkii puolisoaan pesällä. Poikaset avaavat silmänsä noin 10 päivän päästä kuoriutumisesta. Ne lähtevät pesästä ja alkavat kiipeillä oksilla 23–37 päivän ikäisinä, mutta tulevat lentokykyisiksi vasta 45 päivän ikäisinä. Vanhemmat huolehtivat poikasista vielä neljä kuukautta tämän jälkeenkin ja voivat pysyä yhdessä jopa seuraavan pesintäaikaan asti.
