Lapinpöllö (Strix nebulosa) on suurikokoinen ja väritykseltään harmaa pöllölaji.
Lapinpöllö on yleisväriltään harmaa ja viiruinen. Sillä on iso pää ja keltaiset silmät. Naama on tiheäjuovainen. Lapinpöllö on 60–70 senttimetriä pitkä ja sen siipien kärkiväli on 130–150 cm. Koiras painaa 650–1 100 grammaa ja naaras 1 000–1 900 g.
Vanhin suomalainen rengastettu lapinpöllö on ollut 16 vuotta ja 28 päivää vanha. Se oli myös Euroopan vanhin lapinpöllö.
Lapinpöllö pesii Euraasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Levinneisyysalue ulottuu Skandinaviasta itään Venäjän halki Tyynellemerelle sekä Amerikassa Alaskasta etelään aina Kaliforniaan ja idässä Isoillejärville asti. Laji on luokiteltu elinvoimaiseksi ja sen populaatioksi on arvioitu 190 000 lintua.
Suomessa se pesii noin Kokkola–Joensuu-linjan pohjoispuolella aina kuusen kasvurajalle saakka. Pesivä kanta vaihtelee vuosittain 300 ja 2 000 parin välillä jyrsijöiden määrästä riippuen. Ruotsissa pesii 200–700 paria. Lapinpöllö on Suomessa rauhoitettu ja sen ohjeelliseksi korvaussummaksi on asetettu 1 682 euroa.
Ravintopulan eli myyräkadon sattuessa lapinpöllöt joutuvat vaeltamaan etelämmäs myyriä etsiskellen. Vaellustalvien jälkeen niitä jää usein pesimään eteläänkin. 2010-luvulla lapinpöllöä on myös tavattu Norjan pohjoisosissa, jossa se on saattanut pesiä kenenkään huomaamatta jo pidemmänkin aikaa.
Lapinpöllö on vanhojen havu- ja sekametsien lintu. Sen pesä on vanhassa petolinnun pesässä tai paksun kannon pään syvennyksessä, hätätilanteessa maassakin. Lapinpöllö hyväksyy toisinaan pesäpaikaksi myös lintuharrastajan asettaman pesälaatikon, joka on täytettävä kuivikkeella. Laatikon suositeltava ripustuskorkeus on vähintään 4–6 metriä rauhallisella paikalla, mitat p×l×k noin 70×70×20 cm.
Lapinpöllö voi joskus olla pesällään erittäin aggressiivinen ja käydä pahaa-aavistamattoman ohikulkijan kimppuun. Se on kuitenkin yleensä melko rauhallinen.
Lapinpöllö on matalaääninen. Se ääntelee harvakseltaan kumealla "uuh"-äänellä.
Lapinpöllö syö lähes yksinomaan pieniä nisäkkäitä, lähinnä jyrsijöitä, mutta myös lintuja, sammakoita ja kookkaita hyönteisiä. Se kykenee paikallistamaan ja ”sukeltamaan” pikkunisäkkäitä lumen alta pelkän kuuloaistin varassa. Lapinpöllön suuri naamakiehkura toimii lautasantennin tavoin kohdistaen ääniaallot pöllön korviin.
Naaras munii maalis–huhtikuussa 4–7 munaa, joita se hautoo noin kuukauden. Poikaset lähtevät pesästä ennen kuin ovat lentokykyisiä ja kiipeilevät lähipuiden oksilla.
