Norsunluutikka
Rämetulikärki eli vanhalta nimeltään norsunluutikka (Campephilus principalis) on virallisesti uhanalainen tikkalaji, joka kuitenkin on mielletty de facto sukupuuttoon kuolleeksi. Se oli vielä 1930-luvulla yleinen Yhdysvaltain kaakkoisosien ja Kuuban vanhoissa metsissä, mutta lajin yksilömäärä laski laskemistaan metsäteollisuuden ja metsästyksen myötävaikuttamana. Viimeinen varma havainto linnusta sijoittuu vuodelle 1987, minkä jälkeen lajin ehdotettiin kuolleen sukupuuttoon. Vuonna 2005 tiedemaailmaa järisytti väite, että laji oli nähty Arkansasin luonnossa. Nyt jotkut epäilevät löydön todenperäisyyttä. Rämetulikärki on maailman kolmanneksi suurin tikkalaji keisaritulikärjen ja isohelmitikan jälkeen.
Rämetulikärki on kookas, mustavalkoinen tikka, jonka päässä on korkea punainen (koiras) tai musta (naaras) töyhtö. Laji muistuttaa ulkonäöltään Pohjois-Amerikassa yleisenä esiintyvää amerikanpalokärkeä (Dryocopus pileatus), mutta on sitä suurempi. Muita eroja ovat esimerkiksi se, että rämetulikärjellä nokka on kokonaan valkoinen, amerikanpalokärjellä puolestaan osittain musta tai harmaa. Tulikärjen töyhtö on yläosastaan musta, palokärjen kokonaan punainen. Päänsivun ja kaulan valkoiset kuvioinnit ovat lajeilla hieman erilaiset, eikä rämetulikärjellä ole poskessa punaista läiskää niin kuin koiraspuolisella amerikanpalokärjellä on. Merkittävin ero on kuitenkin se, että rämetulikärjen selkä ja siivet ovat suurelta osin valkoiset; amerikanpalokärjellä ne ovat kokonaan mustat.
Rämetulikärjen siipiväli on 75 cmlähde? ja ruumiin pituus on 48–53 senttimetriä.
Rämetulikärki lentää suoraviivaisesti eikä aaltoillen, toisin kuin monet pienet tikkalajit.
Rämetulikärki esiintyi vielä 1900-luvulla Yhdysvaltojen (alalaji principalis) kaakkoisosien alangoilla ja Kuubassa (alalaji bairdii) kasvavissa aarniometsissä. 2000-luvun väitetyt havainnot on tehty laajoilla suoalueilla ja tulvarämeillä.
Rämetulikärjen pääravintoa ovat suuret kovakuoriaisten toukat, joita se kaivaa nokallaan vanhojen puiden rungoista.
