Krokotiiliteiju
Guyanankaimaanilisko eli krokotiiliteiju (Dracaena guianensis) on teijuliskojen heimoon kuuluva suurikokoinen liskolaji.
Guyanankaimaaniliskolla on vihreä tai ruskea ruumis ja punertavanoranssi pää. Poikaset ovat kirkkaamman vihreitä kuin aikuiset. Sen häntä on pitkä ja sivuilta litteä. Guyanankaimaaniliskolla on niskassa kohollaan olevia suomuja, jotka saattavat antaa liskolle hieman suojaa, kun taas selässä ja hännässä on vahvoja harjasuomuja. Lisko muistuttaa silmälasikaimaania, lukuun ottamatta sen leveää, suhteellisen lyhyttä päätä, joka näyttää teijun päältä. Sillä on haarautunut kieli, jolla se paikantaa saaliinsa. Suuressa, jykevässä päässä on vahvat leuat ja lyhyet, pyöristyneet hampaat. Guyanankaimaanilisko kasvaa 0,6–1,3 metriä pitkäksi ja voi painaa 4,5 kiloa.
Guyanankaimaaniliskoa tavataan Brasiliassa (Amazonas, Maranhão, Amapá, Acre), Kolumbiassa, Ecuadorissa, Perussa, Guyanassa, Surinamessa ja Ranskan Guayanassa. Se elää mahdollisesti myös Boliviassa. Havainnot Ranskan Guayanasta saattavat olla virheellisiä. Krokotiiliteiju viettää suurimman osan ajastaan paistatellen soiden, tulvametsien ja virtojen yllä roikkuvilla oksilla.
Guyanankaimaanilisko etsii ruokaa päivällä ja piileskelee puissa ja puskissa öisin. Se viettää suurimman osan ajastaan vedessä tai paistatellen oksilla. Guyanankaimaaniliskolla on kirkas kolmas silmäluomi, joka toimii suojalasin tapaan veden alla. Sitä saalistavat luonnossa lähinnä jaguaarit, käärmeet ja krokotiilit. Guyanankaimaanilisko hyppää uhattuna usein veteen ja ui pakoon. Se pystyy kuitenkin myös käyttämään häntäänsä piiskana ja puremaan saalistajaa. Guyanankaimaanilisko on myös hyvä kiipeilijä.
Guyanankaimaanilisko syö pääasiassa selkärangattomia, kuten kotiloita, rapuja ja simpukoita. Kun lisko on saanut saaliin kiinni, se siirtää sen leukojensa takaosaan nostamalla päätään. Sen jälkeen se murskaa eläimen suurilla soikeilla takahampaillaan, sylkee pois kuoren ja syö sen pehmeät osat. Saalis pysyy suussa guyanankaimaaniliskon kielen ja hampaita ympäröivien lihaksikkaiden ikenien ansiosta. Ainakin vankeudessa guyanankaimaaniliskot pyydystävät saaliinsa vedestä, mutta syövät sen vasta rannalla. Guyanankaimaaniliskon on havaittu kiipeilevän kuivan kauden aikaan puissa etsimässä hyönteisiä ja munia.
Guyanankaimaaniliskon lisääntymisestä ei tiedetä paljoa. Pesue koostuu 5–7 munasta, jotka naaras munii koloihin joentörmässä ja peittää ne. Poikaset kuoriutuvat itsenäisinä noin 179 päivän jälkeen.
Guyanankaimaaniliskoa metsästettiin aiemmin laajasti sen nahan takia, mutta 1970-luvulla annettiin määräyksiä metsästyksen hillitsemiseksi. Sen jälkeen kanta on voinut toipua. Nahan kysynnän takia guyanankaimaaniliskoa nykyään tarhataan metsästyksen sijasta. Vaikka metsästys on vähentynyt, guyanankaimaaniliskoa todennäköisesti uhkaa saastuminen, metsän hävittäminen ja elinympäristön häviäminen. Myös paikallinen alkuperäiskansa metsästää krokotiiliteijua lihan vuoksi, vaikkei se välttämättä ole merkittävä uhka kannalle.
