Riukiunkaniini (Pentalagus furnessi) on Japanille kuuluvilla Riukiusaarilla elävä alkukantainen jänislaji. Se on jäänne muinaisista jäniksistä, jotka elivät Aasiassa, mutta kuolivat mantereelta myöhemmin. Sitä kutsutaankin eläväksi fossiiliksi.
Yö
YöllinenKo
KoprofagiaKoprofagia eli skatofagia tarkoittaa ulosteen syömistä.Koprofagiaa esiintyy lemmikkieläimillä, kuten koirilla. Ilmiö voi niillä johtua lukuis...
Fo
FolivoreGr
GranivoreKa
KasvinsyöjäKasvinsyöjä eli herbivori on eläin, jonka ravinto koostuu yksinomaan tai pääasiassa kasveista. Lihansyöjiin ja sekaravintoa käyttäviin elä...
Sa
Saarella endeemisetMa
MaanpäällinenHyppääminen on ponnahtamista lihasvoimalla tai muulla voimalla ylöspäin ja joskus samalla myös eteenpäin niin, että jalat ovat yhtäaikaises...
A
alkaaRiukiunkaniineilla on lyhyet jalat, tanakka vartalo ja suhteellisen isot ja käyrät kynnet. Sen pituus on 43–51 cm ja hännän pituus noin 15 mm. Korvat ovat noin 45 millimetrin pituiset eli varsin pienikokoiset muihin jäniksiin verrattuna. Ruumiinpaino on täysikasvuisella riukiunkaniinilla 2–3 kiloa. Turkki on pörröinen ja tiheä. Se on selästä tummanruskea ja sivuilta punaruskea, vatsan puolelta se on vaaleampaa punaruskeaa.
Erikoista riukiunkaniinissa on myös sen käyttämä kutsuhuuto, joka on hieman samantapainen kuin piiskujäniksillä. Useimmilla jäniksillä ei ole kykyä luoda kutsuhuutoja.
Riukiunkaniinia tavataan ainoastaan kahdella pienellä saarella, Amami Ōshimalla ja Tokunoshimalla, jotka sijaitsevat eteläisen Kyūshūn ja Okinawan välillä. Saaria peitti aiemmin tiheä ja märkä metsä (etenkin tammia), mutta näistä alkuperäismetsistä on 70–90 % hävitetty vuoden 1980 jälkeen. Riukiunkaniini sopeutuu kuitenkin myös muuttuneisiin metsiin ja sitä tavataan nyt alkuperäisten metsien lisäksi käpypalmustoissa ja heinäisillä alueilla. Se välttää asutusta ja viljelmiä.
Riukiunkaniinit ovat aktiivisia yöllä. Päivällä ne nukkuvat piilossa, esimerkiksi luolissa. Poikaselle emo kaivaa kolon, jonka se peittää päivän ajaksi. Yöllä emo avaa kolon, ruokkii poikaset ja sulkee sen uudelleen maalla ja kasveilla.
Riukiunkaniini synnyttää yleensä yhden, harvoin kaksi poikasta.
Riukiunkaniinien metsästys loppui virallisesti vuonna 1921, jolloin Japani antoi sille virallisen suojelustatuksen. Suurimpia uhkia ovat kuitenkin metsän raivaus sekä koirat, kissat ja muut ihmisen alueelle tuomat eläimet. Erityisesti mangustit, joita asukkaat vapauttivat saarille tappamaan myrkyllisiä käärmeitä, ovat vakava uhka kaniinin tulevaisuudelle. Metsän raivaus vaikuttaa paitsi elintilan vähenemiseen, myös siihen, että päivällä nukkuvat kaniinit ovat helppoja saaliita petoeläimille, joilta ne eivät pääse suojaan.
