Itävalta
919 lajit
Itävalta, virallisesti Itävallan tasavalta, on sisämaavaltio Keski-Euroopassa.
Maantiede
Itävalta on valtio Keski-Euroopan eteläosissa, ja sen pinta-ala on 83 883 neliökilometriä. Sen rajanaapurit ovat Saksa ja Tšekki pohjoisessa, Slovakia ja Unkari idässä, Slovenia ja Italia etelässä sekä Sveitsi ja Liechtenstein lännessä.
Itävallan maantieteen tärkeimmät piirteet ovat Alpit ja Tonava. Alppien alueeseen kuuluu 62 prosenttia koko maan pinta-alasta, ja vuoristo voidaan Itävallassa jakaa kolmeen lännestä itään kulkevaan vuorijonoon. Pohjoisten ja Eteläisten Kalkki-Alppien väliin jää niin sanottu Keskus-Alpit. Keskimmäiseen vuoristoalue on näistä korkein, ja siihen kuuluvat muun muassa Ötztalin Alpit ja Hohe Tauern. Kärntenissä on maan korkein kohta, 3 798 metrin korkuinen Großglockner.
Alppien pohjoispuolella on kukkulainen subalpiininen vyöhyke, joka ulottuu aina Tonavalle asti. Sen pohjoispuoli kuuluu osittain Böömin massiivin ylänköalueeseen. Wienin itäpuolella oleva tasanko puolestaan on Pienen Unkarin alangon läntinen jatke.
Alppien vedenjakajan pohjoispuolen joet ovat Tonavan sivujokia ja laskevat suoraan Tonavaan, kun taas maan keski- ja itäosan joet virtaavat etelään ja yhtyvät Serbiassa Dravaan, joka vie niiden vedet Tonavaan. Vedenjakajan eteläpuolelta joet virtaavat puolestaan Italian Po-jokeen. Suoraan Tonavaan laskevista joista huomattavimpia ovat Inn, Salzach ja Enns. Dravan vesistön jokia ovat puolestaan Gail, Mürz ja Mur. Itävallassa on myös useita järviä, joista monet ovat syntyneet jääkauden seurauksena. Suurimmat järvistä ovat vain osaksi Itävallan puolella, Bodenjärvi lännessä ja Neusiedlerjärvi idässä.
Ilmasto
Itävalta kuuluu pitkälti siirtymävaiheen ilmastovyöhykkeeseen. Maan läntisessä osassa vallitsevat lännestä puhaltavat tuulet ja meri-ilmasto. Itävallan itäosat puolestaan kuuluvat selvästi enemmän mannerilmasto valtapiiriin. Sadanta on vähäisempää ja kesät ovat kuumia ja talvet kylmiä. Suurten korkeuserojen takia sää ja ilmasto voivat muuttua rajusti pienelläkin matkalla. Talvet ovat kylmiä kaikkialla. Suurimmat sademäärät saadaan kesäkuukausina, mutta koska sateet tulevat silloin ukkosluontoisina kuuroina, sateinen sää ei kestä kauan. Talvisaikaan ylhäällä Alpeilla sää on keskimäärin aurinkoisempaa kuin laaksoissa, joissa on useammin pilvistä ja sumuista. Kesällä taas laaksoissa on useammin aurinkoista, silloinkin kun pilvet peittävät vuorenhuiput. Alppien keskiosassa esiintyy ajoittain lämmin ja kuiva föhntuuli.
Luonto ja luonnonsuojelu
Itävallan eläimistö on tyypillisen keskieurooppalaista: jäniksiä, saksanhirviä, fasaaneja, kettuja, mäyriä, näätiä ja peltopyitä. Vuoristoissa elävät muun muassa gemssi, alppimurmeli, kotka ja naakka. Pannonian alueelle luonteenomaisia ovat Neusiedljärven ruoikoissa viihtyvät suuret määrät kahlaajalintuja. Viime vuosina maan keski- ja eteläosien metsissä on jälleen tavattu joitakin karhuja.
Suurten korkeuserojen takia kasvillisuus on monimuotoista. Itävalta on Euroopan metsäisimpiä maita. Tyypillisiä ovat lehtimetsät (tammi ja pyökki) ja sekametsät (kuusi ja pyökki), korkeammalla myös havumetsät (kuusi, lehtikuusi ja mänty). Alppiniittyjen kasvillisuus on erityisen värikästä ja vaihtelevaa: siellä kukkivat alppitähti, katkerot, etelänarnikki, kanervat ja monet muut lajit.
Itävallassa on kuusi kansallispuistoa: Tonavan ja Auenin kansallispuisto, Gesäusen kansallispuisto, Hohe Tauernin kansallispuisto, Kalkki-Alppien kansallispuisto, Neusiedler Seen kansallispuisto ja Thayatalin kansallispuisto.
Itävalta, virallisesti Itävallan tasavalta, on sisämaavaltio Keski-Euroopassa.
Maantiede
Itävalta on valtio Keski-Euroopan eteläosissa, ja sen pinta-ala on 83 883 neliökilometriä. Sen rajanaapurit ovat Saksa ja Tšekki pohjoisessa, Slovakia ja Unkari idässä, Slovenia ja Italia etelässä sekä Sveitsi ja Liechtenstein lännessä.
Itävallan maantieteen tärkeimmät piirteet ovat Alpit ja Tonava. Alppien alueeseen kuuluu 62 prosenttia koko maan pinta-alasta, ja vuoristo voidaan Itävallassa jakaa kolmeen lännestä itään kulkevaan vuorijonoon. Pohjoisten ja Eteläisten Kalkki-Alppien väliin jää niin sanottu Keskus-Alpit. Keskimmäiseen vuoristoalue on näistä korkein, ja siihen kuuluvat muun muassa Ötztalin Alpit ja Hohe Tauern. Kärntenissä on maan korkein kohta, 3 798 metrin korkuinen Großglockner.
Alppien pohjoispuolella on kukkulainen subalpiininen vyöhyke, joka ulottuu aina Tonavalle asti. Sen pohjoispuoli kuuluu osittain Böömin massiivin ylänköalueeseen. Wienin itäpuolella oleva tasanko puolestaan on Pienen Unkarin alangon läntinen jatke.
Alppien vedenjakajan pohjoispuolen joet ovat Tonavan sivujokia ja laskevat suoraan Tonavaan, kun taas maan keski- ja itäosan joet virtaavat etelään ja yhtyvät Serbiassa Dravaan, joka vie niiden vedet Tonavaan. Vedenjakajan eteläpuolelta joet virtaavat puolestaan Italian Po-jokeen. Suoraan Tonavaan laskevista joista huomattavimpia ovat Inn, Salzach ja Enns. Dravan vesistön jokia ovat puolestaan Gail, Mürz ja Mur. Itävallassa on myös useita järviä, joista monet ovat syntyneet jääkauden seurauksena. Suurimmat järvistä ovat vain osaksi Itävallan puolella, Bodenjärvi lännessä ja Neusiedlerjärvi idässä.
Ilmasto
Itävalta kuuluu pitkälti siirtymävaiheen ilmastovyöhykkeeseen. Maan läntisessä osassa vallitsevat lännestä puhaltavat tuulet ja meri-ilmasto. Itävallan itäosat puolestaan kuuluvat selvästi enemmän mannerilmasto valtapiiriin. Sadanta on vähäisempää ja kesät ovat kuumia ja talvet kylmiä. Suurten korkeuserojen takia sää ja ilmasto voivat muuttua rajusti pienelläkin matkalla. Talvet ovat kylmiä kaikkialla. Suurimmat sademäärät saadaan kesäkuukausina, mutta koska sateet tulevat silloin ukkosluontoisina kuuroina, sateinen sää ei kestä kauan. Talvisaikaan ylhäällä Alpeilla sää on keskimäärin aurinkoisempaa kuin laaksoissa, joissa on useammin pilvistä ja sumuista. Kesällä taas laaksoissa on useammin aurinkoista, silloinkin kun pilvet peittävät vuorenhuiput. Alppien keskiosassa esiintyy ajoittain lämmin ja kuiva föhntuuli.
Luonto ja luonnonsuojelu
Itävallan eläimistö on tyypillisen keskieurooppalaista: jäniksiä, saksanhirviä, fasaaneja, kettuja, mäyriä, näätiä ja peltopyitä. Vuoristoissa elävät muun muassa gemssi, alppimurmeli, kotka ja naakka. Pannonian alueelle luonteenomaisia ovat Neusiedljärven ruoikoissa viihtyvät suuret määrät kahlaajalintuja. Viime vuosina maan keski- ja eteläosien metsissä on jälleen tavattu joitakin karhuja.
Suurten korkeuserojen takia kasvillisuus on monimuotoista. Itävalta on Euroopan metsäisimpiä maita. Tyypillisiä ovat lehtimetsät (tammi ja pyökki) ja sekametsät (kuusi ja pyökki), korkeammalla myös havumetsät (kuusi, lehtikuusi ja mänty). Alppiniittyjen kasvillisuus on erityisen värikästä ja vaihtelevaa: siellä kukkivat alppitähti, katkerot, etelänarnikki, kanervat ja monet muut lajit.
Itävallassa on kuusi kansallispuistoa: Tonavan ja Auenin kansallispuisto, Gesäusen kansallispuisto, Hohe Tauernin kansallispuisto, Kalkki-Alppien kansallispuisto, Neusiedler Seen kansallispuisto ja Thayatalin kansallispuisto.
