Bengalinkettu (Vulpes bengalensis) on Intian niemimaalla Bangladeshissa, Intiassa, Nepalissa ja Pakistanissa tavattava kettu. Sitä esiintyy etenkin pensaikko- ja ruohikkoalueilla. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määritellyt sen elinvoimaiseksi lajiksi.
Hä
HämäräYö
YöllinenKa
Kaikkiruokaiset eläimetKaikkiruokaisuus tarkoittaa sitä, että jokin eläin syö niin kasvi- kuin eläinravintoakin. Kaikkiruokaisuutta harrastavaa eläintä kutsutaan o...
Lihansyöjä eli karnivori on eläin, joka saa suurimman osan ravinnostaan syömällä toisia eläimiä. On myös lihansyöjäkasveja, jotka hankki...
Ma
MaanpäällinenRe
ReviiriReviiri tai territorio on eläimen elinpiirin osa, jota eläin puolustaa saman lajin yksilöiltä. Pesintäreviirejä puolustetaan vain saman sukup...
Yk
Yksiavioiset eläimetYksiavioisuus eli monogamia on pariutumisen muoto, jossa yksilöllä on vain yksi puoliso kerrallaan.
So
Sosiaaliset eläimetYk
Yksinäiset eläimetEi
Ei siirtolainenB
alkaaBengalinkettu on Intian niemimaalla tavattavista kettulajeista pienikokoisin. Naaraiden paino on 1,8–3,6 kg. Urosten ruumiin pituus on 39–57,5 cm ja naaraiden 46–48 cm. Korkeus on 26–28 cm. Bengalinketun turkki on lyhyt ja pehmeä. Väritykseltään turkki vaihtelee hopeisenharmaasta harmaanruskeaan. Turkissa voi olla myös valkoisia tai kellertäviä kohtia, jotka voivat vaihdella esimerkiksi alueen tai vuodenajan mukaan. Kaulassa ja leuassa on valkoista karvoitusta. Kuono on pitkulainen ja kuonon molemmilla puolilla silmien etupuolella on musta täplä. Kirsu on karvaton. Hännällä on pituutta 24,5–35 cm ja sillä on tuuhea karvoitus. Hännänpää on musta.
Bengalinketun erottaa samalla alueella esiintyvästä tavallisesta ketusta esimerkiksi mustasta hännänpäästä, harmaasta turkista ja kuonon mustasta laikusta.
Bengalinketun levinneisyysalue käsittä osia Bangladeshista, Intiasta, Nepalista ja Pakistanista. Nepalin Himalajan juurilta sen levinneisyysalue jatkuu aina Intian niemimaan eteläkärkeen Intiassa, sekä lännestä itään Pakistanin Sindhistä Bengalin pohjoisosiin. Itä- ja Länsi-Ghatien vuoristoilla lajia ei tavata.
Bengalinketun tyypilliseen elinympäristöön lukeutuvat puolikuivat pensaikot ja ruohikot tavallisesti tasaisella seudulla. Laji välttelee varsinaista aavikkoa, tiheitä metsiä, korkeaa ruohikkoa ja jyrkänteitä. Sitä tavataan aina merenpinnan tasosta noin 1 500 metrin korkeuksiin saakka. Lajia esiintyy myös lähellä ihmisasutusta ja maatalousalueilla.
Bengalinketut muodostavat lisääntyviä pareja, mutta ne liikkuvat silti metsästäen pääasiassa yksin. Aktiivisia ne ovat pääasiassa hämärässä tai öisin. Jos alueella ei esiinny suuria petoeläimiä, ne saattavat liikkua päiväsaikaankin. Ne ovat ajoittain territoriaalisia. Reviirin koko on noin 2 km². Bengalinketut käyttävät ravinnokseen hyönteisiä, jyrsijöitä, matelijoita, lintuja ja hedelmiä. Niiden mahdollisia petoeläimiä ovat susi ja koira.
Suuret pesäkolot kaivetaan tavallisesti avoimelle paikalle ja siinä on useita uloskäyntejä ja kammioita. Avoimella paikalla pesäkolo on tavallisesti muusta maastosta hieman kohoavalla paikalla, mikä ehkäisee pesän tulvimista. Ihmisasutuksen lähellä bengalinketut hyödyntävät pesinään myös ihmisten rakennelmia. Bengalinketut lisääntyvät marraskuun ja tammikuun välisenä aikana. Uros ja naaras pariutuvat usein eliniäkseen. Tiineys kestää 53 päivää ja pentuja syntyy kerrallaan 3–6. Emo imettää poikasiaan 30 päivää ja ne kasvavat sukukypsiksi 1–2 kuukauden ikäisinä. Ne voivat elää 6–8-vuotiaiksi.
