Sepelpöllönen (Otus bakkamoena) on pöllöihin kuuluva lintu. Sitä tavataan hyvin laajalla alueella Etelä-Aasiassa Arabian niemimaan itäosasta alkaen Intian, sen pohjoisosia lukuun ottamatta, ja Sri Lankan kautta Indonesiaan. Lajiin kuului aiemmin nykyisin omaksi lajikseen erotettu Otus lettia. Sen lajinimi on johdettu sanasta ”bakamuna”, sinhalan kielellä tornipöllö (Tyto alba) ja kalahuuhkaja (Ketupa zeylonensis).
Lintu on yleinen paikkalintu metsäisillä alueilla. Se pesii puunkolossa ja munii pesään 3–5 munaa.
Pöllö on pieni (23–25 cm), joskin pöllösistä suurimpia. Kuten muillakin pöllösillä, sillä on pienet korvatupsut. Sen yläosa on harmaa tai ruskea, ja siinä on heikkoa nahanruskeaa pilkutusta. Alapuoli on nahanruskea, ja siinä on ohuita tummempia juovia.
Naamakiehkura on vaalea tai nahanruskea, silmät ovat oranssit tai ruskeat. Kaulassa on nahanruskea raita. Sukupuolet ovat samanlaisia. Se lentää syvään aaltomaisesti.
Laji on yölintu. Luontaisen suojavärinsä ansiota sitä on vaikea havaita päiväsaikana, mutta usein sen paikallistaa siitä, että pikkulinnut kiusaavat sitä kun se on puunoksalla. Se syö lähinnä hyönteisiä. Ääni on vaimea yksisävelinen (”vak”).
Laji muistuttaa hyvin paljon sitä suurempaa vaeltavaa pöllöä Otus lettiaa ja idänkyläpöllöstä Otus sunia. Ne erottaa äänestä ja silmienväristä.
Se painaa 126 g.
Sen elinpiiriä ovat subtrooppiset ja trooppiset kuivat ja kosteat alavat ja vuoristometsät, viljellyt alueet, puutarhat ja kaupunkialueet.
