Panthera pardus melas on ainoastaan Indonesiaan kuuluvalla Jaavan saarella esiintyvä leopardin alalaji. Kannan koko on 350–525 yksilöä ja Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN on määritellyt sen erittäin uhanalaiseksi. P. p. melas on jaavantiikerin katoamisen jälkeen myös Jaavan ainoa suurkissa.
P. p. melas on kissaeläimeksi suurikokoinen ja jykevä. Leopardin alalajina se on kuitenkin suhteellisen pieni. Naaraat ovat uroksia pienempiä. Urosten ruumiin pituus on 77–122 cm ja naaraiden noin 109 cm. Molempien säkäkorkeus on noin 45–70 cm ja paino 30–60 kg. Karvoitus on lyhyt ja karkea. Turkki on suhteellisen värikäs ja siihen kuuluu täpläkuviointi. Pohjaväri on syvän punertava selällä ja vaaleampi kyljillä. Vatsapuoli on valkoinen. Myös melanismi on yleistä. Pää on suhteellisen pieni ja pyöreä. Häntä on pitkä ja tuuhea. Jalat ovat suhteellisen lyhyet. Eturaajat ovat voimakkaat ja takaraajat suhteellisesti solakammat.
P. p. melas -alalajia tavataan ainoastaan Indonesian kuuluvalla Jaavan saarella. Leopardia ei esiinny esimerkiksi Sumatran ja Borneon saarilla. Jaavalla sen levinneisyysalue on laikuttainen. Sitä tavataan etenkin tiheissä trooppisissa sademetsissä saaren lounaisosassa, sekä kuivemmissa lehtimetsissä ja pensaikoissa saaren itäosissa. Saaren keskiosissa sitä tavataan myös tiikkipuuplantaaseilla. Historiallisesti sitä tiedetään tavatun myös Kangeansaarilla, josta ei kuitenkaan tunneta havaintoja sitten vuoden 1983.
P. p. melas elää pääosin yksin. Aktiivinen se on päivisin ja hämärässä. Etenkin lähellä ihmisasutusta se saattaa olla yöaktiivinen. Kantojen tiheyden on arvioitu olevan Gunung Gede Pangrangon kanssallispuistosa 1 yksilö/6 km² ja Gunung Halimun Salakin kansallispuistossa 1/65 km². Oma reviiri merkitään hajumerkein, joita tuotetaan hajurauhasilla varpaiden välissä esimerkiksi puiden raapimisen yhteydessä.
P. p. melas on oman levinneisyysalueensa suurpetojen ravintoketjun huipulla jaavantiikerin häviämisen jälkeen. Muut alueen kissaeläimet leopardikissa ja kalastajakissa ovat sitä pienempiä. Leopardi on petoeläin ja se saalistaa pääosin pieniä ja keskikokoisia nisäkkäitä. Pieniä saaliita ovat esimerkiksi hiiret ja lepakot. Suurempiin lukeutuvat muntjakit, villisiat, timorinkauris, jaavanmakaki, lehtiapinat ja gibbonit. Se voi käydä myös kotieläiminä pidettyjen koirien, vuohien ja kanojen kimppuun.
P. p. melas lisääntyy todennäköisesti koko vuoden ympäri. Lisääntyminen saattaa kuitenkin painottua lokakuun ja marraskuun väliselle ajalle. Tiineys kestää 90–106 päivää ja pentuja on kerrallaan 1–4. Emo imettää 100 päivää ja poikasista tulee sukukypsiä 22–28-kuukauden ikäisinä. Tarhaolosuhteissa niiden tiedetään eläneen 20-vuotiaiksi.
