Maitiaiskehrääjä (Lemonia dumi) on loppusyksyn perhoslaji. Suomen lajiston uhanalaisarvioinnissa 2010 laji on luokiteltu silmälläpidettäväksi (NT).
Maitiaiskehrääjä on keskikokoinen, ruskea ja karvainen perhoslaji. Siipien pohjaväri on tasaisen ruskea tai harmaanruskea ja siipi on harvan suomutuksensa vuoksi läpikuultava. Sekä etu- että takasiiven poikki kulkee selvästi erottuva keltainen poikkiraita, minkä lisäksi etusiivessä on keltainen diskoidaalitäplä. Keltaista väriä on myös siipien tyvissä ja ulkoreunoissa. Lepäävä perhonen pitää siipiään kattolaskuisesti ruumiin sivuilla. Ruumis on kellertävän karvoituksen peittämä ja tuntosarvet ovat etenkin koirailla tuuhean sulkamaiset. Siipiväli 25–40 mm, naaraat ovat selvästi koiraita kookkaampia.
Maitiaiskehrääjää tavataan lähes koko Euroopassa, mutta populaatiot ovat paikoittaisia ja erillään toisistaan. Idässä elinalue jatkuu Turkkiin ja Etelä-Siperiaan. Suomessa laji on aikaisemmin esiintynyt laajemmin, mutta nykyisin lajia esiintyy vain paikoittain pienillä alueilla Pohjois-Pohjanmaalla sekä Hankoniemellä. Aikuiset perhoset lentävät parin viikon ajan lokakuun alusta lokakuun puoleen väliin
Kuivien, avoimien niittyjen laji, joka on kuitenkin esiintymiseltään aina erittäin paikoittainen. Joskus sitä tavataan myös kosteammilla paikoilla, joilla on multava maaperä sekä rannoilla. Yksittäisellä paikalla perhosten lukumäärä saattaa kuitenkin olla suuri. Aikuiset perhoset aloittavat lentonsa syksyllä, vasta ensimmäisten hallaöiden jälkeen. Yöperhosmaisesta ulkonäöstään huolimatta maitiaiskehrääjä lentää päivällä ja on aktiivisin aurinkoisina aamupäivinä. Koiraat aloittavat lennon aikaisemmin ja liikkuvat huomattavasti naaraita enemmän. Lento on nopeaa ja tapahtuu muutaman metrin korkeudella munivan naaraan tehdessä nopeita pudottautumisia kasvillisuuden sekaan. Aikuinen perhonen kuolee usein jo samana päivänä jona se on kuoriutunut kotelostaan, mutta pariutumattoman naaraan tiedetään eläneen jopa kymmenen päivän ajan, joskin sen feromonituotanto loppuu aikaisemmin.
Parittelu kestää joitakin kymmeniä minuutteja ja sen jälkeen naaras munii 200–300 munaa parinkymmenen munan ryhminä kuiville heinänkorsille. Munaryhmien koko pienenee muninnan edetessä ja naaras kuolee pian viimeisten munien laskemisen jälkeen. Muna talvehtii ja toukat kuoriutuvat toukokuussa. Ne ovat aktiivisia öisin piileskellen päivät matalalla kasvillisuudessa ja nousevat illan tullen syömään kukintoja. Toukka saattaa myös oleskella maassa auringonpaisteessa. Ennen koteloitumista kesä-heinäkuun vaihteessa toukka hieroo itseensä tuottamaansa eritettä ja koteloituu maahan, pystysuoraan koloon jopa 10 cm:n syvyyteen. Kotelovaihe kestää noin kolme kuukautta. Aikuiset perhoset kuoriutuvat aikaisin aamulla.
Hyvin paikoittaisen esiintymisensä vuoksi maitiaiskehrääjä on monissa Euroopan maissa uhanalaisimpia perhoslajeja.
