Luxemburg
689 lajit
Luxemburg eli Luxemburgin suurherttuakunta on noin puolen miljoonan asukkaan perustuslaillinen suurherttuakunta ja sisämaavaltio Länsi-Euroopassa.
Maantiede, luonto ja ilmasto
Luxemburgin sijainti läntisen Euroopan sydämessä on ollut maalle sekä positiivinen että monesti negatiivinen seikka. Maan pinta-ala on 2 586 neliökilometriä, pohjois-eteläsuuntaan pituutta on enimmillään 82 kilometriä ja leveyttä 57 kilometriä lännestä itään. Maa kuuluu siis niin sanottuihin Euroopan pienvaltioihin, joskin niissä suurimpien joukkoon.
Maa jakautuu kahteen hyvin erilaiseen maantieteelliseen alueeseen. Pohjoisessa on Oesling, jonka keskikorkeus on 450 metriä merenpinnasta ja joka käsittää noin kolmanneksen koko maan pinta-alasta. Alue muodostaa itäisen osan Ardennien vuoristosta. Maan keski- ja eteläosassa on Gutland eli ”Hyvä maa”. Alueen keskikorkeus on 250 metriä merenpinnasta ja se käsittää loput kaksi kolmannesta valtion pinta-alasta. Idässä alue rajoittuu Moselin maanviljelyslaaksoon ja etelässä se on osa Lothringenin tasankoa.
Luxemburgin korkein kohta on 558 metriä korkea Burgplatz Huldangessa ja matalin kohta on 130 metriä merenpinnasta Wasserbilligissä Moselin laaksossa. Pääkaupunki Luxemburg sijaitsee 304 metrin korkeudessa. Kaupungille ovat tyypillisiä erittäin suuret korkeuserot 230 metristä 409 metriin.
Maasiin laskevan Chiersin muodostamaa poikkeusta lukuun ottamatta Luxemburgin vedet laskevat Moseliin ja sen myötä Pohjanmereen.
Luxemburgin vanha kaupunki on ollut Unescon maailmanperintöluettelossa vuodesta 1994 alkaen.
Luxemburgin tyypilliset puulajit ovat kuusi, tammi ja vaahtera. Siellä, missä metsä ei kasva, tavataan rautatammea ja kanervaa. Maan eteläosassa on pääasiassa viinitarhoja ja viljelysmaata. Kaakkoisessa Luxemburgissa tavataan kahta välimerenkasvillisuuteen kuuluvaa lajia. Metsissä elää kauriita, villisikoja ja monia lintulajeja. Maassa on myös harvinaisia lintulajeja, kuten mustahaikaroita ja pyitä. Minervanpöllö on kuollut sukupuuttoon.
Luxemburgin ilmasto on mantereisempi kuin esimerkiksi Alankomaiden; Ardennien vuoristo antaa lisäsuojaa meren vaikutukselta. Maan eteläosassa ilmasto on kuivempi ja aurinkoisempi kuin pohjoisessa. Talvet voivat olla varsin ankaria, lumipeite voi kestää joitakin viikkoja.
Vuoden kylmin kuukausi on tammikuu, jolloin Luxemburgin kaupungissa keskimääräinen alin lämpötila on −2,4 astetta. Lämpimin on heinäkuu, jolloin keskimääräinen ylin lämpötila on 22 astetta.
Luxemburg eli Luxemburgin suurherttuakunta on noin puolen miljoonan asukkaan perustuslaillinen suurherttuakunta ja sisämaavaltio Länsi-Euroopassa.
Maantiede, luonto ja ilmasto
Luxemburgin sijainti läntisen Euroopan sydämessä on ollut maalle sekä positiivinen että monesti negatiivinen seikka. Maan pinta-ala on 2 586 neliökilometriä, pohjois-eteläsuuntaan pituutta on enimmillään 82 kilometriä ja leveyttä 57 kilometriä lännestä itään. Maa kuuluu siis niin sanottuihin Euroopan pienvaltioihin, joskin niissä suurimpien joukkoon.
Maa jakautuu kahteen hyvin erilaiseen maantieteelliseen alueeseen. Pohjoisessa on Oesling, jonka keskikorkeus on 450 metriä merenpinnasta ja joka käsittää noin kolmanneksen koko maan pinta-alasta. Alue muodostaa itäisen osan Ardennien vuoristosta. Maan keski- ja eteläosassa on Gutland eli ”Hyvä maa”. Alueen keskikorkeus on 250 metriä merenpinnasta ja se käsittää loput kaksi kolmannesta valtion pinta-alasta. Idässä alue rajoittuu Moselin maanviljelyslaaksoon ja etelässä se on osa Lothringenin tasankoa.
Luxemburgin korkein kohta on 558 metriä korkea Burgplatz Huldangessa ja matalin kohta on 130 metriä merenpinnasta Wasserbilligissä Moselin laaksossa. Pääkaupunki Luxemburg sijaitsee 304 metrin korkeudessa. Kaupungille ovat tyypillisiä erittäin suuret korkeuserot 230 metristä 409 metriin.
Maasiin laskevan Chiersin muodostamaa poikkeusta lukuun ottamatta Luxemburgin vedet laskevat Moseliin ja sen myötä Pohjanmereen.
Luxemburgin vanha kaupunki on ollut Unescon maailmanperintöluettelossa vuodesta 1994 alkaen.
Luxemburgin tyypilliset puulajit ovat kuusi, tammi ja vaahtera. Siellä, missä metsä ei kasva, tavataan rautatammea ja kanervaa. Maan eteläosassa on pääasiassa viinitarhoja ja viljelysmaata. Kaakkoisessa Luxemburgissa tavataan kahta välimerenkasvillisuuteen kuuluvaa lajia. Metsissä elää kauriita, villisikoja ja monia lintulajeja. Maassa on myös harvinaisia lintulajeja, kuten mustahaikaroita ja pyitä. Minervanpöllö on kuollut sukupuuttoon.
Luxemburgin ilmasto on mantereisempi kuin esimerkiksi Alankomaiden; Ardennien vuoristo antaa lisäsuojaa meren vaikutukselta. Maan eteläosassa ilmasto on kuivempi ja aurinkoisempi kuin pohjoisessa. Talvet voivat olla varsin ankaria, lumipeite voi kestää joitakin viikkoja.
Vuoden kylmin kuukausi on tammikuu, jolloin Luxemburgin kaupungissa keskimääräinen alin lämpötila on −2,4 astetta. Lämpimin on heinäkuu, jolloin keskimääräinen ylin lämpötila on 22 astetta.
