Kooltaan montserratinturpiaali on n. 20–22 cm. Lajin pää, rinta, yläselkä, siivet ja pyrstö ovat väriltään mustat. Montserratinturpiaalin vatsa ja alaselkä ovat väritykseltään keltaiset. Naaras on koirasta pulleampi ja alapuoli on kellanvihreä ja selkä kellertävä. Linnun äänet ovat matalia vihellyksiä ja karhea chuur.

Motnserratinturpiaalit elävät metsissä 150–900 metrin korkeudessa. Pesän ne tekevät yleensä Heliconia caribbaea -puun oksistoon. Laji käyttää ravintonaan pääosaksi hyönteisiä, mutta ajoittain myös kasvien mettä ja hedelmiä.

Montsarratinturpiaaleja arveltiin vuonna 2012 elävän 307–690 yksilöä. Suurin uhka, joka kohdistuu kantaan on elinympäristön tuhoutuminen. Lisäksi kantaa vähentävät pesärosvot kuten saarelle levinneet rotat sekä keltanokkamatkija. Lisäksi kantaan vaikuttavat hyönteisten vähäisyys. Lähes kaksi kolmasosaa saaren linnuista kuoli tulivuorenpurkauksien yhteydessä 1995–1997. Purkaukset tuhosivat lintujen elinalueita ja tuhka aiheutti myös kroonisia sairauksia linnuille. Sittemmin kanta on tasaantunut ja lähtenyt jopa hienoiseen nousuun, minkä ansiosta Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto siirsi vuonna 2016 äärimmäisen uhanalaisesta vaarantuneeksi.

Pä

Päiväeläimet