Pesukarhu eli supi (Procyon lotor) on Pohjois- ja Keski-Amerikasta kotoisin oleva puolikarhulaji. Eläimen nimi viittaa monissa kielissä pesemiseen, mikä johtuu sen tavasta ”pestä” ruokansa vedessä hankaamalla sitä etukäpäliensä välissä. Ei varmuudella tiedetä, puhdistaako pesukarhu todella ruokaansa vai tekeekö se vain liikkeitä, jotka ihmisestä näyttävät pesemiseltä.

Pesukarhu on arvokas turkiseläin, jonka metsästämistä varten on kehitetty useita koirarotuja, kuten englanninpesukarhukoira ja sininen pesukarhukoira. Pesukarhuja on istutettu riistaeläimiksi myös Eurooppaan ja Aasiaan, jossa niistä on paikoitellen ollut haittaa alueiden alkuperäisille lajeille.

Nisäkäsnimistötoimikunta on ehdottanut, että nimitys ”supi” vahvistettaisiin tämän lajin ensisijaiseksi suomenkieliseksi nimeksi.

Ulkonäkö

Pesukarhun tunnusomainen ulkoinen piirre ovat sen mustat silmänympärykset, jotka saavat eläimen näyttämään kuin sillä olisi ”rosvonaamio”. Pesukarhulla on tuuhea harmaa häntä, jossa on 4–10 mustaa raitaa. Pesukarhun turkki on harmaa, ruskea tai musta, riippuen hieman asuinympäristöstä. Turkki on varsin pitkäkarvainen. Etukäpälien kämmenet ovat erittäin herkät, ja pesukarhu käyttää käsiensä tuntoherkkyyttä etsiessään ravintoa. Käpälien tuntoherkkyys on hyvä lämpötilasta riippumatta. Etu- ja takakäpälissä on viisi varvasta. Aikuinen pesukarhu painaa asuinpaikasta riippuen noin 5,5–9,5 kg. Urokset painavat yleensä noin 10–30 % enemmän kuin naaraat. Pesukarhun ruumiin pituus vaihtelee noin 60 cm:stä 95 cm:iin, ja sen säkäkorkeus on noin 30 cm. Häntä on noin 19–40 cm pitkä. Pesukarhun kuulo ja pimeänäkö ovat erityisen herkät. Pesukarhun haju- ja makuaisti sen sijaan ovat suhteellisen heikot.

Tottumukset ja elämäntyyli

Pesukarhun kävely näyttää hieman kömpelöltä ja huojuvalta, mutta silti se voi saavuttaa jopa 25 km/h nopeuden. Pesukarhut ovat taitavia kiipeilijöitä, eivätkä hätkähdä suuriakaan pudotuksia. Tämän lisäksi pesukarhut ovat taitavia uimaan, vaikkakaan eivät tätä tee kovin mielellään, sillä vettä läpäisevä turkki tulee uidessa painavaksi. Pesukarhut liikkuvat vain juuri niin paljon, kuin niiden tarvitsee liikkua saadakseen tarvitsemansa ravinto. Yhden yön aikana pesukarhu voi kulkea niinkin vähän kuin vain 0,75–2,5 km. Kesällä emot liikkuvat enemmän aktiivisten poikastensa perässä.

Pesukarhut asuvat erityisesti puiden onkaloissa, mutta myös maakuopissa, luolissa, hylätyissä taloissa, ladoissa, autotalleissa ja ihmisten asumuksissa. Erittäin älykkäinä ja sopeutuvaisina eläiminä niitä tavataan monenlaisissa ympäristöissä erityisesti ihmisten lähistöllä, myös kaupunkien keskustoissa. Ainoa merkittävä vaatimus asuinympäristölle on veden läheisyys. Pesukarhu viihtyy erityisesti kosteilla metsäalueilla, mutta niitä tavataan runsaasti myös kaupungeissa.

Eläin liikkuu pääosin öisin. Päivisin se nukkuu pesässään piilossa vihollisilta. Talvella pesukarhut eivät vaivu horrokseen, mutta erityisen kylminä talvina ne voivat nukkua pitkiä aikoja vetäytyen pesäänsä. Tänä aikana elintoiminnot ovat normaalit ja pesukarhu voikin menettää jopa 50 % painostaan.

Pesukarhu voi saavuttaa luonnossa 12 vuoden iän. Tämä ei kuitenkaan ole yleistä, sillä monet vaarat uhkaavat pesukarhuja jo niiden ensihetkistä lähtien. Niinpä useimmat pesukarhut kuolevat jo alle kahden vuoden iässä joko aliravitsemukseen tai yleisimpään kuolinsyyhyn eli ihmisen toimintaan. Pesukarhuja metsästetään ansoin ja ampuen, ja niitä jää runsaasti liikenteessä autojen alle. Jos pesukarhu selviää hengissä parista ensimmäisestä, kriittisestä elinvuodestaan, se elää keskimäärin 4–5 vuotta. Vankeudessa pesukarhu on elänyt 21-vuotiaaksi.

Elämäntapa

Maanpäällinen, Vanhat eläimet, Kaivavat eläimet, Arboreaalinen, Tähystys, Viviparous

Kausiluonteinen käyttäytyminen

Ei siirtolainen

Ruokavalio ja Ravitsemus

Yöllä liikkuessaan pesukarhut syövät miltei kaikkea mahdollista, mitä löytävät. Niiden ruokavalioon kuuluvat esimerkiksi marjat, hyönteiset, kuten lihavat heinäsirkat ja kovakuoriaiset, sekä muut pienet eläimet. Uusimmat tutkimukset ovat osoittaneet, että pesukarhut syövät linnunmunia ja -poikasia vain poikkeustapauksissa. Vesistä pesukarhu pyydystää kaloja, rapuja ja ostereita, jotka se osaa avata taitavasti. Maissipelloilla pesukarhut syövät nuoria, pehmeitä maissintähkiä. Puutarhoista maistuvat kaikki hedelmät, ja pesukarhut osaavat valita hedelmistä vain parhaat ja kypsimmät. Ihmisten lähipiirissä ne tonkivat roskiksia ja kaatopaikoilta löytyviä roskia. Näissä puuhissaan ne usein häiritsevät ihmisiä kumotessaan öisin kovalla kolinalla jäteastioita ja tunkeutuessaan rakennuksiin pöyhimään jokaisen nurkan ja komeron, johon vain suinkin pääsevät. Näissä askareissa niille on kovasti hyötyä tarttumakykyisistä etukäpälistään.

Ruokavalio Kaikkiruokaiset eläimet

Parittelutavat

PARITUSKÄYTTÄYTYMINEN

Polygynadria

Pesukarhujen paritteluaika on tammikuun lopulta helmikuun alkuun. Uros parittelee kahden tai kolmen naaraan kanssa. Pesukarhu synnyttää yleensä onttoon puuhun. Pentuja syntyy huhtikuussa 3–7 kappaletta 63–65 vuorokauden kantoajan jälkeen. Syntyessään pennut painavat n. 70 g ja ovat 15 cm:n pituisia. Niitä peittää vain haaleat haivenet, mutta niillä on jo tumma naamio. Korvat avautuvat noin 13 vuorokauden kuluttua, mutta silmät vasta noin 20 vuorokauden päästä. Ensimmäisillä syöttökerroilla emo makaa pitkällään, mutta myöhemmin se istuu imetyksen aikana. Pesukarhun maidossa on erittäin alhainen rasva- ja proteiinipitoisuus. Noin 60 vuorokauden kuluttua pennut alkavat syödä kiinteää ravintoa. Pennut tekevät ensimmäisiä retkiään pesän ulkopuolelle 6–9 viikon ikäisinä. Tällöin emo siirtää pesän toisinaan maahan, koska pentujen alkaessa liikkua pesänsä ulkopuolella on aina vaara, että ne tippuvat puusta. Pennut seuraavat emoaan, mikä pitää poikueen koossa. Syksyllä, noin 4 kuukauden ikäisinä pennut ovat kokonaan vieroittuneet emostaan ja voivat perustaa oman reviirinsä. Naarat tulevat sukukypsiksi yhden ja urokset kahden vuoden kuluttua.