Idänkenttämyyrä (Microtus levis, aiempia nimiä Microtus rossiaemeridionalis ja Microtus epiroticus) on tuore laji Suomen eläimistössä; Helsingin seudulla sitä on tavattu toisen maailmansodan jälkeen. Se ei eroa kenttämyyrästä muuten kuin kromosomistoltaan.
Idänkenttämyyrän vartalo on 9–12 cm pitkä, häntä noin nelisenttinen. Painoa sillä on 20–50 grammaa. Karvapeite on tasaisen ruskea. Peltomyyrän voi erottaa kenttämyyristä korvien perusteella.
Idänkenttämyyriä tavataan Baltiassa, Venäjällä, Etelä- ja mahdollisesti myös Kaakkois-Suomessa. Idänkenttämyyrä on levinnyt vahingossa laivojen mukana myös Huippuvuorille, jossa sitä tavataan lähinnä hylätyn venäläisen Grumant-kaivoskaupungin lähistöltä.
Idänkenttämyyrä on kasvinsyöjä. Lisääntymiskauden aikana se syö kaksisirkkaisia kasveja, syksyllä heiniä, talvella puiden kuoria.
Kesän aikana syntyy 6–7 poikuetta, joissa yhteensä 35–40 jälkeläistä. Kantoaika vain 20 vuorokautta.
