Tiibetinkettu (Vulpes ferrilata) on Tiibetin ylängöllä Kiinassa, Intiassa ja Nepalissa tavattava kettu. Laji on erikoistunut saalistamaan pikoja. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määritellyt sen elinvoimaiseksi lajiksi.
Tiibetinkettu on koiraeläimeksi pienikokoinen. Urokset painavat 4,4-5,7 kg ja naaraat 3,6-4,1 kg. Uroksen ruumiin pituus on 51,5-71,7 cm ja naaraan 49-66,2cm. Korkeutta tiibetinketuilla on 26,7-35,4 cm. Turkki on paksu ja pehmeä. Väritykseltään se on hiekanvärinen tai vaaleanharmaa agouti. Jalkojen ja rinnan välissä kulkee harmaa tai musta vyö. Jalat ovat punertavanruskeat. Tiibetinketun pää neliömäinen ja sen kuono pitkä ja kapea. Korvat ovat pienet. Ruuhealla hännällä on pituutta 21-47 cm. Väriltään se on harmaa ja hännänpää on valkoinen.
Tiibetinkettua tavataan Tiibetin ylängöllä osissa Kiinan Xinjiangin, Gansun, Qinghain, Yunnanin ja Sichuanin maakuntia, sekä Tiibetin autonomisella alueella. Lajia esiintyy myös Intiaan kuuluvalla Ladakhin seudulla ja Nepalissa. Lajia saattaa esiintyä myös Bhutanissa, josta ei kuitenkaan ole täysin luotettavia havaintoja. Joitakin vahvistettuja havaintoja on tehty Intian Sikkimistä.
Lajin elinympäristö käsittää tasankoja ja kukkuloita 2 500–5 200 metrin korkeudella merenpinnasta. Yli puolet sen elinalueesta sijaitsee yli 4 000 metrin korkeudella. Se suosii etenkin ruohikkotasankoja, joilla ei kasva juurikaan puita tai pensaita.
Tiibetinketut elävät yleensä yksin. Lisääntyneet parit voivat tosin liikkua pienissä perheryhmissä. Lyhyillä matkoilla ne viestivät keskenään lyhyin haukahduksin. Ne ovat aktiivisia tavallisimmin hämärässä aamuisin tai iltaisin. Suuri osa vuorokaudesta kuluu pesäkolossa tai piiloissa lepäillessä. Tiibetinketut eivät ole territoriaalisia ja samalla alueella saattaa elää ja saalistaa useita kettuja.
Tiibetinketut ovat erikoistuneet saalistamaan pikoja. Erityisen yleinen saalis on ylänköpika. Niitä ei juuri tavata alueilla, joilla pikojakaan ei ole. saalistaessaan ketut saattavat esimerkiksi seurailla myös piiskujäönisten perässä kulkevia karhuja. Karhut kaivavat pikojen pesiä ja niiden paetessa ketut nappaavat ne, joita karhu ei saa kiinni. Joskus ketut saattavat käyttää pikojen ohella ravinnokseen myös raatoja tai muita pieniä nisäkäslajeja. Tiibetinkettujen petoeläimiä ovat villikoirat, susi ja petolinnut.
Tiibetinketut lisääntyvät joulukuun ja maaliskuun välillä. Tiineys kestää 50-55 ja emo synnyttää yleensä huhtikuun ja toukokuun välillä. Pentuja on kerrallaan 2-5. Ne tulevat ulos pesästä vasta useiden viikkojen kuluttua syntymästään. Myös uroskettu osallistuu pentujen hoitamiseen. Kettujen elinikä on arviolta 8-10 vuotta.
