Kirjosiipikäpylintu (Loxia leucoptera) on peippoihin kuuluva varpuslintu, jota tavataan havumetsävyöhykkeellä Pohjois-Amerikassa, Alaskassa ja Aasiassa Siperian länsirajoja myöten.
Laji muistuttaa peippoa ja muita käpylintuja. Se on tanakka ja tukevanokkainen lintu. Aikuisen koiraan vartalo on punainen, vähemmän oranssi kuin muilla käpylinnuilla. Naaras ja nuoret yksilöt ovat vihertävän keltaisia. Siivet ja pyrstö ovat tummanharmaat, ja niissä on selvärajainen valkoinen kuvio, joka auttaa erottamaan kirjosiipikäpylinnun muista käpylinnuista. Myös pikkukäpylinnun siivellä voi olla valkeat juovat, mutta ne ovat selvästi kapeammat.
Kirjosiipikäpylintu on pituudeltaan 15–18 cm ja sen siipien kärkiväli on 26 cm. Nokan korkeus on nokan tyvestä mitattuna 9–11 mm. Aikuinen yksilö painaa noin 30 grammaa.
Huuto ”khiip, khiip” on korkeampi ja ponnettomampi kuin pikkukäpylinnulla. Toinen tyypillinen ääni on lelutorvea muistuttava tööttäys. Laulu on nopeampaa kuin muilla käpylinnuilla, ja muistuttaa eräiden pienten peippolintujen laulua (kanarialintu, vihervarpunen).
Lajia tavataan havumetsävyöhykkeellä Pohjois-Amerikassa, Alaskassa ja Aasiassa Siperian länsirajoja myöten. Suomeen kirjosiipikäpylintuja leviää ajoittain itärajan yli, etenkin Itä-Lappiin, Kuusamoon, Kainuuseen ja joskus myös Pohjois-Karjalaan.
Kirjosiipikäpylinnun tyypillistä elinympäristöä ovat havumetsät.
Lajin pääasiallista ravintoa ovat havupuiden siemenet, Siperiassa etenkin lehtikuusi, Amerikassa hemlokki. Ajoittain maistuvat myös pihlajanmarjat. Kesällä kirjosiipikäpylintu syö runsaasti hyönteisiä.
Pesintä alkaa ilmeisesti hieman myöhemmin kuin muilla käpylinnuilla, maalis–huhtikuussa, ja sitä voi tapahtua aina syyskuulle asti. Pesä on yleensä kuusessa 5–10 m:n korkeudella ja rakenteeltaan samanlainen kuin muillakin käpylinnuilla. Munia on yleensä kolme tai neljä, joskus viisi.