Mustasukeltaja-antilooppi (Cephalophus niger) on Länsi-Afrikan sademetsävyöhykkeellä elävä sorkkaeläin. Tämä 80–100 sentin pituinen ja 9–24 kilon painoinen keskikokoinen sukeltaja-antilooppi on väritykseltään pääosin musta, mihin myös sen latinankielinen lajinimi niger viittaa. Nisäkäsnimistötoimikunnan ehdotus lajin uudeksi suomenkieliseksi nimeksi on mustapuikkija.
Pä
PäiväeläimetPäiväeläin tarkoittaa eläintä, joka nukkuu yöllä ja valvoo päivällä. Yöeläimet ovat puolestaan aktiivisia öisin ja hämäräeläimet h...
Hä
HämäräYö
YöllinenKa
KasvinsyöjäKasvinsyöjä eli herbivori on eläin, jonka ravinto koostuu yksinomaan tai pääasiassa kasveista. Lihansyöjiin ja sekaravintoa käyttäviin elä...
Fo
FolivoreFr
FrugivoreMa
MaanpäällinenLa
Laiduntavat eläimetKu
Kursorinen eläinEs
Esiyksilölliset eläimetRe
ReviiriReviiri tai territorio on eläimen elinpiirin osa, jota eläin puolustaa saman lajin yksilöiltä. Pesintäreviirejä puolustetaan vain saman sukup...
Yl
Yleensä yksinäiset eläimetYk
Yksinäiset eläimetEi
Ei siirtolainenB
alkaaMustasukeltaja-antilooppi on sukeltaja-antiloopiksi keskikokoinen. Koiraat ja naaraat ovat sarvien kokoa lukuun ottamatta samannäköisiä. Ruumiinpituus on 80–100 senttiä ja säkäkorkeus 45–51 senttiä. Paino vaihtelee yhdeksästä kilosta 24 kiloon. Keskimääräinen paino on 15–20 kiloa. Häntä on lyhyt ja pituudeltaan 7–14 senttiä, keskimäärin 12 senttiä. Mustasukeltaja-antilooppi on vankkarakenteinen eläin, jolla on lyhyet, tukevat jalat sekä pitkä ruumis ja pitkä kaula. Myös pää on suhteellisen pitkä. Sekä koiraalla että naaralla on suipot, pitkät sarvet, mutta ne ovat usein otsakiharoiden peitossa. Naaraiden sarvet ovat 2,5–3 sentin pituiset, koiraan 7,5–17,5-senttiset. Sorkat ovat teräväkärkiset.
Mustasukeltaja-antiloopin turkki on pidempi kuin useimmilla muilla sukeltaja-antiloopeilla, mutta tätä seikkaa on vaikea havaita, koska karvat ovat sileästi kiinni ruumiissa. Mustasukeltaja-antiloopin turkin väri on nimensä mukaisesti musta tai ruskeanmusta ja hieman kiiltävä. Vatsapuoli on hieman selkäpuolta vaaleampi. Eturaajojen välissä saattaa olla ruosteenoransseja laikkuja. Hännän yläpinta on musta, ja alapinta valkoinen. Hännässä on vaaleanharmaa siveltimenmuotoinen leveä tupsu. Kurkun ja leuan alue on vaaleanharmaa. Korvat ovat ulkopinnoilta mustat, sisältä vaaleanharmaat. Pää on musta, lukuun ottamatta kastanjanruskeaa otsaa ja kruunumaista töyhtöä. Töyhdön keskellä on myös mustaa.
Nuoret mustasukeltaja-antiloopit ovat muutoin samanvärisiä kuin aikuiset, mutta niiden vatsapuoli on vaaleampi, eikä naama ole yhtä punertava kuin aikuisilla yksilöillä.
Mustasukeltaja-antilooppia tavataan Afrikan länsiosissa. Se elää ainakin Guineassa, Sierra Leonessa, Liberiassa, Norsunluurannikolla, Ghanassa, Togossa ja Nigeriassa Niger-joelle saakka. Lajia ei ole tavattu varmuudella Beninissä eikä Burkina Fasossa. Sen ei myöskään tiedetä koskaan eläneen Niger-joen itäpuolella.
Mustasukeltaja-antilooppi elää sademetsävyöhykkeellä, mutta se elää myös muun tyyppisissä metsissä. Sitä tavataan varsinaisen alankosademetsän ohella myös sademetsien reunamilla, galleriametsissä, tiheiköissä, pensaikoissa sekä savannien jokivarsimetsissä ja kesävihannissa metsissä. Se on sopeutunut elämään myös ihmisen muokkaamassa ympäristössä, ja sitä tavataan myös uudismetsissä, maatilojen pensaikoissa ja joskus jopa viljelyksillä.
Mustasukeltaja-antiloopit ovat yleisimpiä levinneisyysalueen keskiosissa Liberiasta Ghanaan ulottuvalla alueella. Tämän alueen itä- ja länsipuolella populaatiot ovat pienempiä tai taantumassa. Kannan kooksi arvioidaan nykyisin noin 100 000 yksilöä, mutta lukumäärä on ilmeisesti laskemassa vähitellen. Mustasukeltaja-antiloopit tulevat toimeen ihmisen muokkaamassa ympäristössä, joten ne ovat kestäneet ihmisasutuksen leviämistä paremmin kuin muut Länsi-Afrikan keskikokoiset sukeltaja-antiloopit. Lajia metsästetään lihan ja nahan takia. Vaikka se on tavallinen bushmeat-kapan kohde, se näyttää kestävän metsästystä suhteellisen hyvin. Kaikkein tiheimmin asutuilta alueilta mustasukeltaja-antiloopit ovat silti hävinneet. Mustasukeltaja-antilooppi ei kuitenkaan ole lajina uhanalainen, vaan Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto luokittelee sen elinvoimaiseksi lajiksi. Vielä vuoden 1996 arviossa sitä pidettiin silmälläpidettävänä. Laji elää usealla suojelualueella.
Mustasukeltaja-antiloopin elintapoja on tutkittu vain vähän. Se näyttää liikkuvan yksikseen tai pareittain. Joidenkin lähteiden mukaan se on enimmäkseen yöaktiivinen, toisten mukaan päiväaktiivinen. Sitä näkee usein ylittämässä metsäteitä, etenkin myöhäisillalla. Monrovian eläintarhassa tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että tarhan viisi mustasukeltaja-antilooppia olivat aktiivisia 64 % päivästä, mutta vain 24 % yöstä. Lajia pidetään reviiritietoisena. Mustasukeltaja-antiloopin uskotaan olevan ekologialtaan samanlainen kuin kääpiöfilatomba. Sillä uskotaan myös olevan Länsi-Afrikassa sama ekologinen lokero kuin Keski-Afrikassa elävällä peterinsukeltaja-antiloopilla.
Mustasukeltaja-antilooppi syö monipuolista ravintoa. Se syö pudonneita hedelmiä, kukkia, lehtiä ja ruohoja. Monien isojen sukeltaja-antilooppien tavoin sen uskotaan olevan riippuvainen hedelmiä vuoden ympäri pudottavista puista. Se syö myös eläinravintoa kuten hyönteisiä, etanoita ja munia. Mahdollisesti se syö satunnaisesti lintujakin. Mustasukeltaja-antiloopin ruokavaliota rajoittaa se, että se ei pysty rikkomaan suussaan halkaisijaltaan yli kuuden sentin läpimittaisia ravintopaloja.
Valtaosa mustasukelta-antiloopin lisääntymisestä saaduista tiedoista on peräisin vankeudessa. Luonnossa sillä ei näytä olevan mitään tiettyä lisääntymisaikaa. Eräs vasa löydettiin luonnosta toukokuussa, mikä viittaisi siihen, että ainakin osa vasoista syntyy kuivankauden lopulla tai sadekauden alussa. Kantoaika vaihtelee reilusta neljästä kuukaudesta seitsemään kuukauteen. Naaras synnyttää kerralla yhden vasan. Vasa painaa syntyessään 1,42–2,18 kiloa ja on väriltään musta. Ensimmäisten 8–10 päivänsä aikana vasan paino nousee 1,65–3,20 kiloon ja kuukauden ikäisenä se on 2,75–4 kilon painoinen. Kuukauden ikäisenä koiraat ovat kasvaneet jo naaraita suuremmiksi, vaikka ne syntyivät käytännössä samankokoisina. Emo imettää vasaa noin viisi kuukautta. Koiraat tulevat sukukypsiksi 12–18 kuukauden ikäisinä, naaraat 9–18 kuukauden ikäisinä. Mustasukeltaja-antiloopit voivat elää vankeudessa yli 11 vuoden ikäisiksi.
