Mustanaamasukeltaja-antilooppi (Cephalophus nigrifrons) on Afrikan keskiosissa elävä onttosarvisiin kuuluva sorkkaeläin. Sitä tavataan Nigeriasta ja Kamerunista Itä-Afrikkaan ulottuvalla alueella. Se suosii soisia metsiä ja elää sekä alankomaan sademetsissä että vuoristometsissä. Mustanaamasukeltaja-antilooppi painaa korkeintaan 18 kiloa ja on 80–170 sentin mittainen. Turkki on lähinnä kastanjanruskea. Muista alaheimon lajeista lajin erottaa otsasta nenään ulottuvasta mustasta juovasta.
Mustanaamasukeltaja-antiloopista erotetaan kuusi alalajia, joista C. n. rubidus -alalajia pidetään joskus omana lajinaan. Mustanaamasukeltaja-antilooppia on myös pidetty natalinsukeltaja-antiloopin muotona, mutta nykyään se luokitellaan erilliseksi lajiksi.
Nisäkäsnimistötoimikunnan ehdotus lajin uudeksi suomenkieliseksi nimeksi on ”suopuikkija”.
Ma
MaanpäällinenReviiri tai territorio on eläimen elinpiirin osa, jota eläin puolustaa saman lajin yksilöiltä. Pesintäreviirejä puolustetaan vain saman sukup...
Yksiavioisuus eli monogamia on pariutumisen muoto, jossa yksilöllä on vain yksi puoliso kerrallaan.
B
alkaaMustanaamasukeltaja-antilooppi on sukeltaja-antiloopiksi keskikokoinen. Sen pituus on 80–170 senttiä ja paino 14–18 kiloa. Hännän pituus on 7,5–15 senttiä. Säkäkorkeus on noin 80 senttiä, korvien pituus 6,5–9,7 ja sarvien pituus 7–12 senttiä. Jalat ovat melko pitkät. Turkki on karkea ja kiiltävä. Jalkojen alaosat ovat tummat, miltei mustat, muu ruumis punaisen, kastanjanruskean ja tummanpunaruskean värinen. Vatsapuoli on aavistuksen verran muuta ruumista vaaleampi. Otsasta nenään kulkeva musta juova erottaa lajin kaikista muista sukeltaja-antilooppilajeista. Naamajuova korostuu selvästi kulmakarvojen luona olevista vaaleista laikuista ja punertavista pään sivuista. Päässä on myös selvä karvatupsu, jonka karvat ovat enimmäkseen mustia, mutta joukossa on myös punertavia karvoja. Häntätupsu on valkoista hännänpäätä lukuun ottamatta musta. Mustanaamasukeltaja-antiloopilla ei ole selkäjuovaa. Ruwenzorivuorilla elävä C. n. rubidus -alalaji eroaa muista alalajeista siinä, että sen vatsa on valkoinen ja karvoitus tiheämpi kuin muilla alalajeilla.
Mustanaamasukeltaja-antiloopin sorkat ovat pitkät ja kapeat. Sorkkien yläpuolella olevat kannukset ovat suuret. Eläimen sorkat ja kannukset ovat hyvin mukautuneet liikkumiseen lajin usein soisessa ja pehmeässä elinympäristössä. Sarvet ovat taaksepäin kaartuvat, uurteiset, suipot ja lyhyet. Naaraiden sarvet ovat pienemmät kuin koirailla, mutta sukupuolet ovat muutoin samannäköiset. Eräiden alueiden mustanaamasukeltaja-antiloopeilla on nivusissaan hajurauhaset, mutta toisten alueiden eläimiltä ne puuttuvat. Mustanaamasukeltaja-antilooppi muistuttaa suuresti natalinsukeltaja-antilooppia, mutta sen kallo on kapeampi, kuono hoikempi, turkki tiheämpi ja karkeampi, erityisesti säkän kohdalta. Lisäksi yläleuanluun etuosassa on syvempi painanne. Natalinsukeltaja-antiloopilla ei myöskään ole eräillä mustanaamasukeltaja-antiloopeille tyypillisiä nivusten hajurauhasia.
Mustanaamasukeltaja-antilooppia tavataan keskisessä Afrikassa. Se elää sademetsävyöhykkeellä, joka kattaa Etelä-Kamerunin, Keski-Afrikan tasavallan lounaisosan, osia Gabonista ja Kongon tasavallasta, Río Munin, Pohjois-Angolan sekä Kongon demokraattisen tasavallan itään aina Virungavuorille saakka. Erillinen kanta on myös Nigerjoen suistossa Nigeriassa. Lajia tavataan myös Itä-Afrikan hautavajoaman länsihaaran ylänkömetsissä Kongon demokraattisessa tasavallassa, Lounais-Ugandassa, Länsi-Ruandassa ja Burundin luoteisosissa. Erillisiä vuoristokantoja on myös Mount Elgonilla, Keniavuorella ja Aberdarevuoristossa. C. n. rubidus elää vain Ruwenzorivuorilla, jossa sitä on tavattu toistaiseksi vain Ugandan puolella. Ruwenzorivuorten alarinteillä tavataan myös C. n. kivuensis -alalajia.
Mustanaamasukeltaja-antiloopin elinympäristöä ovat trooppiset sademetsät. Se suosii erityisesti soisia metsäalueita, mutta elää myös sekä alankometsissä että vuoristometsissä. Mount Elgonilla lajia tavataan 2 400–3 500 metrin ja Keniavuorella yli 2 500 metrin korkeudessa. Molemmilla vuorilla se on bambua kasvavalla vyöhykkeellä. Aberdarevuoristossa, Elgonilla ja Keniavuorella mustanaamasukeltaja-antilooppi on sopeutunut elämään myös subalpiinisella kasvillisuusvyöhykkeellä sekä nummilla. Sitä tapaa usein myös purojen ja jokien varsilta sekä tulvametsistä.
Mustanaamasukeltaja-antilooppien määräksi arvioidaan noin 300 000 yksilöä. Kanta on todennäköisesti laskussa. Muiden sukeltaja-antilooppien tavoin sitä vaivaavat elinympäristöjen tuhoutuminen ja metsästys ruoaksi. Sen lukumäärä ja levinneisyys on supistunut alueilla, joilla on tiheää asutusta ja voimakasta bushmeat-metsästystä, mutta on edelleen runsas siellä missä ihmisen toiminta on vähäistä. Mustanaamasukeltaja-antilooppi ei ole toistaiseksi lajina uhanalainen, mutta mikäli nykyinen kehitys jatkuu, lajin levinneisyys tulee supistumaan ja lopulta sirpaloitumaan eristyneisiin suojeltuihin metsäsaarekkeisiin, joista se saisi suojaa metsästykseltä ja leviävältä ihmisasutukselta. Lajia tavataan useissa kansallispuistoissa ja muilla luonnonsuojelualueilla.
Mustanaamasukeltaja-antilooppi on toimelias, mutta arka eläin, joka liikkuu sekä yöllä että päivällä. Laji on reviiritietoinen. Se elää yksin tai pareittain ja pitää hallussaan reviiriä, jonka olemassaolon eläin merkitsee naaman hajurauhasten eritteillä. Nukkumapaikkansa ja ruokailualueiden välillä mustanaamasukeltaja-antiloopit liikkuvat säännöllisesti käyttämiään polkuja pitkin. Mustanaamasukeltaja-antiloopin ravinto koostuu erilaisista hedelmistä ja mehikasveista. Lajin elämänrytmi tunnetaan huonosti, mutta se voi elää vankeudessa lähes 20 vuoden ikäiseksi
