Jakki (Bos grunniens tai Bos mutus) on aasialainen nautaeläin, joka elää luonnonvaraisena eteläisen Keski-Aasian ylängöillä ja vuoristoissa. Jakki elää jopa Tiibetin ylätasangolla erittäin ankarassa ympäristössä, jossa on talvisin kylmää ja niukasti ravintoa. Jakkihärkä painaa jopa 1 000 kg. Piirteiltään jakki on leveäpäinen ja pitkäsarvinen, häntä on pitkäjouhinen, ja kupeilla pitkät, alasriippuvat jouhet. Kesytetty jakki on yleinen hyötyeläin Aasian ylängöillä ja vuoristoissa. Kesytettyjä jakkeja arvioidaan olevan yli 15 miljoonaa yksilöä. Täysin villejä jakkeja arvioidaan olevan jäljellä alle tuhat yksilöä, mutta lähes villeinä pidettyjä yli 10 000.
Märehtijöihin kuuluva alkuhärän tai biisonin sukuinen jakki on vuoristoissa elävä kookas ja vahva nautaeläin. Jakin jalat ovat lyhyet, samoin niska. Sarvet ovat pitkät ja kaartuvat. Jakki on 3,2 m pitkä, vanha sonni on jopa 4 m:n pituinen. Jakkiuroksen säkäkorkeus saattaa olla jopa 2,2 m. Villi jakkisonni painaa 820–1000 kg. Lehmä painaa noin 2/3 sonnin painosta. Kesytetyt jakit ovat paljon kevyempiä. Kesy jakkiuros painaa vain 350–580 kg, ja kesy jakkinaaras 225–255 kg. Sekä uroksilla että naarailla on sarvet. Koostaan ja painostaan huolimatta jakki liikkuu ketterästi vuorilla. Jakilla on hyvä näkö ja kuulo. Jakkia saalistavat sudet, lumileopardit ja karhut.
Jakkeja on tutkittu melko vähän, koska ne elävät vaikeapääsyisessä Tiibetissä. Sonnit saattavat joskus kulkea noin kymmenen yksilön laumoina. Lehmät, näiden vasikat jne. saattavat kokoontua mm myrskyllä ja muun vaaran niitä uhatessa 100-1000 jakin laumoiksi, jotka kuitenkin hajaantuvat etsimään ravintoa niukasta ympäristöstä. Jakit myös suojautuvat yöpakkasilta kerääntymällä yhteen niin että kylmää vähiten sietävät vasikat ovat keskellä.
Jakit elävät muun muassa Kiinan ja Intian aroilla sekä Tiibetin ylängön ja ympäröivien vuorien tundramaisilla vuoristoniityillä ja kylmillä aroilla. Villijakin alue on kutistunut merkittävästi parin viime vuosisadan aikana. Jakin karussa, Tiibetin ylätasangon niukassa, suurelta osin kasvittomassa elinympäristössä kasvaa siellä täällä kitukasvuista heinää, ruohokasveja ja jäkälää. Jakki syö myös heinää, saraa ja matalia pensaita. Se saattaa syödä pelkkiä heinien juuriakin.
Tiibetin jakki elää 3 200–6 100 metrin korkeudessa ylätasangolla, jossa ei ole juurikaan puita ja pensaita mutta soita ja järviä kylläkin. Jakin elinseuduilla on kovia hiekka- ja lumimyrskyjä. Jakki elää mieluiten veden lähellä soisilla paikoilla tai purojen varsilla. Kesällä jakit vaeltavat ylös vuoristoon vuorten pohjoisrinteiden varjoon, rotkoihin tai lumisille alueille. Niinpä jakki talvehtii laaksossa. Jakki etsii vettä jäätymättömistä puroista ja lähteistä. Seudulla ei sada paljon, ja pintavedet ovat niukkoja ja suolaisia. Jakki sammuttaakin usein janonsa syömällä lunta. Jakin mahan bakteerikannan aiheuttama käyminen lämmittää jakkia keskuslämmityksen tavoin.
Eniten Tiibetin jakkeja on tunturisarakkeen sukuista Kobresiaa kasvavilla niityillä, jotka ovat monesti ohutturpeisia soistumia. Tiibetin kylmien arojen jakkilaumat ovat pienempiä, ja vain erittäin harvoin jakkeja tavataan aavikoilla. Tiheimmillään jakkeja lienee noin yksi jakki/3 km², mutta karuimmilla alueilla vain 30–100 km²/jakki. Näiden väliin jäävillä keskiharvoilla-tiheillä jakki alueilla, jotka ovat 12 % Chang Tangista, on noin 1 jakki/13 km². Jakin elinympäristössä eläimen saama ravinto vaihtelee huomattavasti vuosikierron mukaan. Jakki syö 2,7–4,6 kg kasviainesta päivässä. Tämä on noin prosentin jakin elopainosta, tosin kuin lehmä syö kolme prosenttia elopainostaan päivässä. Jakin lehmän verkkomahaa suurempi verkkomaha mahdollistaa huonolaatuisen ravinnon pitkän sulamisajan.
Suurin laitumen ruohon tms. saatavuus on elokuussa, alle 1000 kg/ha, mutta huhtikuussa alle 100 kg/ha. Tämä aiheuttaakin joidenkin jakkien kuolemisia nälkään talvella.
Urokset liikkuvat yleensä naaraiden ja poikasten kanssa ryhmissä, joiden koko on yli 10 yksilöä. Mutta vanhemmat urokset liikkuvat joskus erillään naaraista 2-5 jakin ryhminä. Ne hajaantuvat kiima-aikana. Se on monesti heinä-syyskuussa ympäristöstä riippuen. Urokset myös tällöin kieriskelevät kuivassa maassa biisonien tavoin. Ne myös merkitsevät maastoa virtsalla tai ulosteilla. Kiimassa jakkiurokset hakeutuvat naaraslaumoihin pariutuakseen. Härät taistelevat oikeudesta paritella naaraiden kanssa. Ne kamppailevat keskenään syöksyen toisiaan päin sarvet ojossa. Kiima-aikana naaraasta irtoaa munasolu keskimäärin neljä kertaa noin 20 päivän välein. 3/4 naaraista tulee tiineeksi jo ensimmäisellä ovulaatiokerralla. Naaras on ovulaatiossa vastaanottavainen vain muutaman tunnin kerrallaan.
Yhdeksän kuukauden kantoajan päätteeksi jakkinaaras synnyttää yhden jälkeläisen. Vasikka on emonsa hoivissa vuoden ajan. Naaras synnyttää joka toinen vuosi luultavasti saatavissa olevan ravinnon mukaan. Jakkinaaras voi synnyttää 4-vuotiaana, ja jakki kasvaa täyskokoiseksi noin 6-vuotiaaksi tultaessa. Jakki elää noin 25-vuotiaaksi.
