Esikkoperhonen
Noppaperhonen eli esikkoperhonen (Hamearis lucina) on lähinnä maapallon trooppisilla seuduilla tavattavan noppaperhosten heimon (Riodinidae) ainoa Euroopassa tavattava laji. Suomesta sitä ei ole koskaan tavattu.
Noppaperhosen siipien yläpinnat ovat tummanruskeat ja niitä kirjovat neliömäiset ja kolmiomaiset kullankeltaiset laikut. Lähellä siiven ulkoreunaa laikkuihin tulee mustanruskea keskitäplä. Siipiripset ovat valkoiset, suonten kohdalla tummat. Siipien alapinnat ovat vaalean kellanruskeat ja takasiipien alapinnoilla on kaksi kellertävän valkoista poikkivyötä, joita siipisuonet katkovat. Ulkoreunan tuntumassa on sekä etu- että takasiivissä rivi nuolenkärkeä muistuttavia tummia täpliä. Heimolle ominaiseen tapaan koiraiden etummainen raajapari on surkastunut, kun naaraalla kaikki raajat ovat täysimittaiset. Siipiväli 25–29 mm.
Muutamat verkkoperhosten (Melitaea) suvun perhoset ovat kuvioinniltaan etäisesti samankaltaisia, mutta muutoin eurooppalaisista perhoslajeista ei löydy samannäköisiä lajeja.
Noppaperhosen levinneisyys ulottuu Portugalista ja Englannista Etelä- ja Keski-Euroopan poikki Turkkiin ja Etelä-Uralille. Suomesta lajia ei ole koskaan löydetty, mutta se esiintyy jo Ruotsissa ja Virossa. Ruotsissa levinneisyys on laikuttaista ja vahvimmat kannat ovat Itä-Göötanmaalla, Smålandissa sekä Öölannissa, mutta lajin hävittyä Tanskasta ruotsalainen populaatio on täysin eristyksissä keskieurooppalaisista lajikumppaneistaan. Ruotsissa perhosten lentoaika on yhtenä sukupolvena touko–kesäkuun vaihteesta kesäkuun puoleenväliin.
Lajin elinpaikkoja ovat toukan ravintokasveja, esikoita, kasvavat lehtimetsät ja etenkin pensaikot sekä jalopuumetsät. Perhosyksilöiden lukumäärä yksittäisellä esiintymispaikalla on pieni, ilmeisesti yleensä alle 100 yksilöä. Koiraat valtaavat reviirin, jota ne tarkasti valvovat pensaan latvuksesta tai muulta korkeammalta paikalta. Ne ajavat tunkeilijat, myös muut hyönteiset kuin perhoset, pois ja tulevat viipymättä tarkastamaan mahdolliset naaraat. Usein reviiri on umpeenkasvavan tien kohdalla. Koiraan havaittua pariutumattoman naaraan, parittelua ei edellä erityisiä kosiorituaaleja. Perhoset käyvät harvakseltaan kukilla eivätkä erityisesti hakeudu runsaskukkaisille paikoille. Ilmastonmuutoksen seurauksena perhonen saattaa levitä Ruotsissa pohjoisemmaksi, mutta yksittäinen yksilö tuskin elämänsä aikana lentää kilometriä kauemmas kuoriutumispaikaltaan ja uuden elinympäristön tulee vastata perhosen vaatimuksia.
Naaras laskee munat ravintokasvin lehtien alapinnoille 2–4 munan ryhminä ja on munintapaikan suhteen hyvin vaatelias. Ravintokasvin tulee kasvaa yksittäin varjoisassa paikassa, jolloin lehdet ovat suuret ja kasvavat melko pystyssä asennossa. Smålandista on myös havainto muninnasta heinänkorrelle ravintokasvin yhteyteen. Munat kuoriutuvat 10–20 päivän kuluttua ja nuoret toukat elävät ryhminä, vanhemmat yksittäin. Toukka syö öisin. Toukkavaihe kestää 4–6 viikkoa, minkä jälkeen se koteloituu suojaiseen paikkaan maanpinnalle. Kotelo talvehtii.
Ruotsin kansallisessa uhanalaisarvioinnissa 2010 noppaperhonen on katsottu vaarantuneeksi (VU). Se on pahoin taantunut myös muualla Euroopassa ja luokiteltu uhanalaiseksi myös Latviassa, Saksassa, Belgiassa ja Puolassa. Sitä vastoin Liettuasta ja Tanskasta lajin katsotaan jo hävinneen. Ruotsissa lajin katoaminen monilta näennäisen sopivilta paikoilta viittaa siihen, ettei elinympäristövaatimuksia todellisuudessa tunneta riittävän tarkoin.
