Lepilemur sahamalaza on Sahamalazan niemimaalla Madagaskarin luoteisosassa tavattava Lepilemur-suvun maki. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määritellyt sen äärimmäisen uhanalaiseksi lajiksi.
Lajin yksilöt painavat suppeiden tilastojen mukaan 687–892 grammaa. Niiden ruumiin pituus on 252–266 mm ja hännän pituus 260–274 mm. Väritys vaihtelee jonkin veran yksilöstä toiseen. Ruumiin selkäpuoli on punertavanruskea. Sääret ja jalkojen alaosat ovat harmaat ja hieman punertavat. Ruumiin vatsapuoli on vaaleanharmaa tai kermanvalkoinen. Naama on harmaa. Päälaelta keskiselkään kulkee musta raita. Häntä on punaisenruskea tai tummanruskea.
Lajia Lepilemur sahamalaza tavataan vain Sahamalazan niemimaalla Madagaskarin luoteisosassa. Levinneisyysalueen tarkkoja rajoja ei tunneta. Mikäli levinneisyysalue vastaa sympatrisen Eulemur flavifronsin esiintymisaluetta se rajoittuu pohjoisessa Andranomalazajokeen ja etelässä Maevaranojokeen. Esiintymisalueella on kokoa arviolta 514 km².
Sahamalazan niemimaa on välialue Sambiranon alueen pohjoisessa ja etelän kuivien lehtimetsien välillä. Alueella on jäljellä vielä kolme suurempaa metsäaluetta. Lepilemur sahamalaza esiintyy primaarisissa ja sekundaarisissa metsissä. Lajin esiintymistiheydestä on tehty useita erilaisia arvioita.
Lepilemur sahamalaza on yöeläin. Päivät se viettää lepäillen puun koloissa tai oksien suojassa. Tyypillisiä lepopuita ovat Bridelia pervilleana ja Sorindeia madagascariensis. Lajia on tutkittu luonnossa vain vähän, mutta se on todennäköisesti yksineläjä. Niiden reviirillä on kokoa 1,4 hehtaaria.
Lepilemur sahamalaza on kasvinsyöjä ja se käyttää ravinnokseen ainakin 42 eri kasvilajia. Yleisiä sen ravinnokseen käyttämiä lajeja ovat Clitoria lasciva, mango (Mangifera indica), Garcinia pauciflora -mangostanilaji ja suippuvuolasmarja (Sorindeia madagascariensis). Se voi myös syödä Ficus tiliaefolia -viikunalajin hedelmiä, hyönteisiä, hyönteisten toukkia ja hämähäkkejä.
Lepilemur sahamalaza tunnistaa petoeläimiä niiden ääntelyn perusteella ja pystyy myös erottamaan eri tyyppiset petoeläimet ja reagoimaan kuhunkin tarkoituksen mukaisella tavalla. Ne kuuntelevat myös muiden lajien varoitusääniä.
Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määritellyt lajin Lepilemur sahamalaza äärimmäisen uhanalaiseksi lajiksi. Viimeisen kolmen sukupolven tai noin 21 vuoden aikana kannan koon on arvioitu pienentyneen yli 80 %.
Suurin yksittäinen uhka lajille on sen elinympäristön häviäminen maatalouden ja metsähakkuiden takia. Metsiä raivataan pelloiksi ja puita hakataan puuhiilen tuottoa varten. Paikalliset harjoittavat myös lajin metsästystä.
Laji kuuluu CITES-sopimuksen liitteeseen I. Sitä tavataan Sahamalaza–Iles Radaman kansallispuistossa ja Sahamalazan niemimaa on ollut vuodesta 2001 Unescon biosfäärin suojelualue.
