Preeriakahlaaja (Bartramia longicauda) on pohjoisamerikkalainen kahlaaja. Lajin nimesi Johann Matthäus Bechstein 1812. René-Primevère Lesson nimesi suvun William Bartramin kunniaksi 1831.
Linnun pituus on 26–28 cm, siipien kärkiväli 64–68 cm ja paino 97–226 g, keskimäärin noin 160 g. Naaras on hieman kookkaampi. Sillä on pitkät keltaiset jalat, pieni pää sekä pitkä nokka ja pyrstö. Höyhenpuku on ruskean eri sävyjen kirjavoima ja maha on valkoinen. Sukupuolet ovat samanvärisiä. Preeriakahlaaja istuu usein näkyvällä paikalla aidantolpan nokassa, puhelinpylvään päässä tai puun latvassa.
Pesimäalueena ovat Pohjois-Amerikan keskiosat Luoteis-Alaskasta Kanadaan ja Coloradoon, Oklahomaan, Etelä-Illinoisiin ja Virginiaan. Pesimäalueen laajuus on noin 3,3 miljoonaa neliökilometriä. Maailman populaation koko on noin 350 000 yksilöä. Lajin kanta on nykyisin elinvoimainen, sillä se on osittain toipunut 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun kannanromahduksesta, joka johtui liikametsästyksestä. Se on muuttolintu, joka talvehtii Etelä-Amerikassa, pääasiassa Etelä-Brasiliassa, Uruguayssa, Paraguayssa ja Argentiinassa. Laji tavattiin ensimmäisen kerran Suomessa 1.11.2016 Satakunnan Nakkilassa Leistilänjärven peltoaukealla. Lajin tarkastaa vielä BirdLife Suomen rariteettikomitea.
Preeria, heinäpellot, laitumet, lentokentät ja muut lyhytkortiset avomaat. Esiintyy myös vuoristoissa yli kilometrin korkeudella.
Maassa elävät pienet selkärangattomat ja kasvien osat.
Pesä on maassa ja munia on 4. Molemmat puolisot osallistuvat haudontaan, joka kestää 22–27 päivää. Molemmat emot myös huolehtivat poikasista, jotka oppivat lentämään noin kuukauden ikäisinä.
