Mustakurkkurautiainen (Prunella atrogularis) on pieni rautiainen, jota tavataan mantereisessa Aasiassa.
Hyönteissyöjä eli insektivori on eläin, jonka ravinto koostuu yksinomaan tai pääasiassa hyönteisistä.
Ma
MaanpäällinenOvipaarinen tarkoittaa eläintä, joka lisääntyy munimalla. Useimmat selkärangattomat, kalat ja matelijat, kaikki linnut ja sammakkoeläimet sek...
Mi
MigraatioB
alkaaMustakurkkurautianen on 13,5–14 cm pituinen eli rautiaisen kokoinen. Myös olemukseltaan se muistuttaa rautiaista. Kesäpuvussa erottuvat selvästi musta kurkku ja poski, jotka syyspuvussa osittain peittyvät vaaleampien höyhentenkärkien alle. Selvästi havaittava valkoinen tai vaalea silmäkulmajuova. Alapuolelta se on vaaleampi kuin rautiainen. Sukupuolet ovat samannäköisiä.
Laji elää keskisessä Aasiassa Uralilta itään (alalaji huttoni) ja Luoteis-Venäjällä Uralin länsipuolella (nimialalaji atrogularis). Se on muuttolintu, joka talvehtii lähinnä Intiassa ja muualla Etelä-Aasiassa. Euroopassa mustakurkkurautiaista tavataan harvoin. Suomessa se on havaittu 6 kertaa vuoden 2006 loppuun mennessä. Ensi havainto tehtiin 19. lokakuuta 1987 Helsingissä.
Laji elää lisääntymisaikana pensaikoissa ja tiheissä kuusikoissa, muuttomatkoilla ja talvehtimisseuduilla erilaisissa pensaikoissa ja myös kulttuuriympäristössä.
Ravintona se käyttää etupäässä hyönteisiä ja muita pieniä selkärangattomia. Etenkin talvella se syö myös siemeniä.
Kuppimainen pesä on tavallisesti matalalla nuoren kuusen tai katajan oksalla ja sinisiä munia on 3–5. Naaras hautoo noin 12 päivää. Molemmat emot huolehtivat poikasista, jotka lähtevät pesästä 11–14 päivän ikäisinä. Emot ruokkivat poikasia maastossa vielä noin viikon ajan. Tavallisesti kaksi, joskus kolme pesyettä kesän aikana.
