Etelänkiisla (Uria aalge) on nimestään huolimatta pohjoisten merialueiden mustavalkea lintu.
Linnun vartalo on virtaviivainen, kuikkaa muistuttava. Sen höyhenpuku menee hyvin tiiviisti vartaloa vasten niin että se näyttää melkein nahalta. Pää, siivet ja selkä ovat mustat, vatsapuoli valkea. Etelänkiisla saatetaan joskus sekoittaa sen lähimpään sukulaiseen pohjankiislaan.
Etelänkiislan ääni on kuuluvaa ulinaa, röhkinää ja korinaa, myös vinkuvia ääniä.
Etelänkiislan pituus on 38–46 cm ja siipien kärkiväli 60–75 cm.
Suomen vanhin rengastettu etelänkiisla on ollut 34 vuotta, 11 kuukautta ja 12 päivää vanha. Euroopan vanhin etelänkiisla on ollut 42 vuotta ja 10 kuukautta vanha ruotsalainen lintu.
Etelänkiisla pesii Pohjois-Atlantin ja Tyynenmeren pohjoisosien rannikoilla. Euroopan kannaksi arvioidaan 2,4–3,1 miljoonaa lintua ja maailman kannaksi yli 18 miljoonaa lintua. Lajin kanta on ollut kasvussa ja se on luokiteltu elinvoimaiseksi. Lajia uhkaa kalastus.
Suomessa pesii noin 40–50 paria pääasiassa Suomenlahdella. Suomen kanta on hyvin pieni, mutta se saa kuitenkin säännöllisesti täydennystä muualta Itämeren alueelta.lähde? Suomessa etelänruokki on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi lajiksi ja se on rauhoitettu. Etelänruokin ohjeelliseksi korvaussummaksi on asetettu 841 euroa.
Kiislat pyydystävät ravinnokseen kalaa ja äyriäisiä sukeltamalla.
Kiislat pesivät tiiviissä yhdyskunnissa paljaalla kalliolla. Munien väri vaihtelee, ehkä siksi että kukin emo tunnistaisi omansa. Munat ovat epäsymmetrisiä joten jos niitä tuuppaa, ne eivät kieri kauas vaan alkavat kiertää kehää. Munii vain 1 munan. Haudonta-aika on noin kuukausi. Molemmat emot hautovat vuorotellen. Poikanen lähtee uimaan 15–17 päivän ikäisenä.
