Grönlanti
205 lajit
Grönlanti on Tanskalle kuuluva itsehallintoalue ja maailman suurin saari Pohjois-Atlantin ja Pohjoisen jäämeren välissä.
Maantiede
Grönlanti irtosi Euroopan mantereesta noin 54–55 miljoonaa vuotta sitten. Nykyisin Grönlanti on maailman suurin saari, josta valtaosa on maailman toiseksi suurimman jäätikön peitossa. Noin 85 prosenttia Grönlannin alueesta peittää jäätikkö, jonka keskipaksuus on noin 1,5 kilometriä. Jäätikkö virtaa keskiosan harjanteista ja jääkupoleista kiihtyvällä vauhdilla mereen. Toisaalta satelliittimittaukset osoittavat jäätikön paksuuden kasvavan keskimäärin 5,4±0,2 senttiä vuodessa. Nettovaikutus on kuitenkin negatiivinen: jäätä sulaa enemmän kuin muodostuu, joten jäätikön massa pienenee. Nykyisin jäätikön pinta-ala on 1,8 miljoonaa neliökilometriä ja jäättömän alueen 350 000 neliökilometriä.
Grönlannin jäättömillä tundra-alueilla on ikiroutaa. Kallioperä on enimmäkseen arkaaisia kivilajeja, mutta paikoin on myös tertiäärikauden basalttia. Uloin merenrannikko on paljasta kalliota, usein jyrkkiä graniitti- ja gneissirantoja. Sisämaassa ja vuonojen rannoilla on matalaa tundrakasvillisuutta, suojaisimmissa paikoissa pieniä leppiä, pihlajia ja koivuja.
Kaikki asutus sijaitsee jäättömillä rannikoilla, ja väestö on keskittynyt saaren länsireunalle.
Ilmasto
Grönlannin ilmasto on arktinen. Ilmasto kuitenkin vaihtelee voimakkaasti toisaalta pohjoisen ja etelän, toisaalta rannikon ja sisämaan välillä. Etelässä vuoden keskilämpötila on +0,5 °C ja kylmimmän kuukauden keskilämpötila −7,8 °C, pohjoisessa taas vuoden keskilämpötila −8,7 °C (jäätiköllä −25 °C) ja kylmimmän kuukauden −30,6 °C. Kesäisin lämpötila saattaa nousta yli 10 celsiusasteeseen, eteläisimmässä kärjessä ja suojaisten vuonojen perukoilla toisinaan jopa yli 20 °C. Etelässä sademäärät ovat paljon pohjoista suuremmat Pohjois-Atlantilta puhaltavien lämmittävien tuulien ansiosta.
Maapallon ilmaston lämpeneminen saa Grönlannin jääkerrokset sulamaan aikaisempaa nopeammin. Tällä uskotaan olevan tulevaisuudessa mittavia vaikutuksia merenpinnan korkeuteen ja merien elämään, ellei prosessia voida hidastaa tai siihen vaikuttaa joillakin muilla keinoilla.
Grönlannin jäätikkö oli pienimmillään noin 6000 vuotta sitten. Jäätikkö alkoi pienetä holoseenin alun lämpimänä ajanjaksona, jolloin kesät olivat selvästi nykyistä lämpimämpiä (noin 4 °C), mutta ilmaston alettua viiletä noin 6000 vuotta sitten jäätikkö on kasvanut.
Luonto ja luonnonsuojelu
Grönlannissa eläviä nisäkkäitä ovat jääkarhu, mursu, susi, naali, jänikset, myskihärkä, peura ja sopulit sekä monet valaat ja hylkeet, kuten sarvivalas, maitovalas, norppa ja grönlanninhylje. Lintuja pesii noin 60 lajia, ja niiden lisäksi maassa pysähtyy noin 150 muuttolintulajia. Kaloja ja äyriäisiä on runsaasti sekä merialueilla että Grönlannin makeissa vesissä. Liikakalastus on vahingoittanut turskan, kampasimpukan ja ruijanpallaksen kantoja. Joista saadaan edelleen runsaasti nieriää, meristä muita lohikaloja, ja lisäksi pyydystetään katkarapuja ja taskurapuja.
Grönlannissa kasvaa noin viisisataa putkilokasvilajia. Niihin kuuluu viisi kämmekkälajia. Suojaisimmissa vuonojen perukoissa elää puitakin, mutta yleisin puuvartinen kasvi on vajaat kaksimetriseksi kasvava harmaalehtinen tunturipaju. Kansalliskukka on pientä maitohorsmaa muistuttava naalinhorsma, grönlanniksi niviarsiaq.
Viljelykasveja, muun muassa perunaa, viljellään vähäisessä määrin Etelä-Grönlannissa. Lisäksi saarella on muualta tuotuja eläimiä, esimerkiksi vetokoiria, lampaita ja poroja. Jopa nautakarjan kasvatusta on harkittu.
Grönlannin koillisosa muodostaa maailman laajimman kansallispuiston.
Grönlanti on Tanskalle kuuluva itsehallintoalue ja maailman suurin saari Pohjois-Atlantin ja Pohjoisen jäämeren välissä.
Maantiede
Grönlanti irtosi Euroopan mantereesta noin 54–55 miljoonaa vuotta sitten. Nykyisin Grönlanti on maailman suurin saari, josta valtaosa on maailman toiseksi suurimman jäätikön peitossa. Noin 85 prosenttia Grönlannin alueesta peittää jäätikkö, jonka keskipaksuus on noin 1,5 kilometriä. Jäätikkö virtaa keskiosan harjanteista ja jääkupoleista kiihtyvällä vauhdilla mereen. Toisaalta satelliittimittaukset osoittavat jäätikön paksuuden kasvavan keskimäärin 5,4±0,2 senttiä vuodessa. Nettovaikutus on kuitenkin negatiivinen: jäätä sulaa enemmän kuin muodostuu, joten jäätikön massa pienenee. Nykyisin jäätikön pinta-ala on 1,8 miljoonaa neliökilometriä ja jäättömän alueen 350 000 neliökilometriä.
Grönlannin jäättömillä tundra-alueilla on ikiroutaa. Kallioperä on enimmäkseen arkaaisia kivilajeja, mutta paikoin on myös tertiäärikauden basalttia. Uloin merenrannikko on paljasta kalliota, usein jyrkkiä graniitti- ja gneissirantoja. Sisämaassa ja vuonojen rannoilla on matalaa tundrakasvillisuutta, suojaisimmissa paikoissa pieniä leppiä, pihlajia ja koivuja.
Kaikki asutus sijaitsee jäättömillä rannikoilla, ja väestö on keskittynyt saaren länsireunalle.
Ilmasto
Grönlannin ilmasto on arktinen. Ilmasto kuitenkin vaihtelee voimakkaasti toisaalta pohjoisen ja etelän, toisaalta rannikon ja sisämaan välillä. Etelässä vuoden keskilämpötila on +0,5 °C ja kylmimmän kuukauden keskilämpötila −7,8 °C, pohjoisessa taas vuoden keskilämpötila −8,7 °C (jäätiköllä −25 °C) ja kylmimmän kuukauden −30,6 °C. Kesäisin lämpötila saattaa nousta yli 10 celsiusasteeseen, eteläisimmässä kärjessä ja suojaisten vuonojen perukoilla toisinaan jopa yli 20 °C. Etelässä sademäärät ovat paljon pohjoista suuremmat Pohjois-Atlantilta puhaltavien lämmittävien tuulien ansiosta.
Maapallon ilmaston lämpeneminen saa Grönlannin jääkerrokset sulamaan aikaisempaa nopeammin. Tällä uskotaan olevan tulevaisuudessa mittavia vaikutuksia merenpinnan korkeuteen ja merien elämään, ellei prosessia voida hidastaa tai siihen vaikuttaa joillakin muilla keinoilla.
Grönlannin jäätikkö oli pienimmillään noin 6000 vuotta sitten. Jäätikkö alkoi pienetä holoseenin alun lämpimänä ajanjaksona, jolloin kesät olivat selvästi nykyistä lämpimämpiä (noin 4 °C), mutta ilmaston alettua viiletä noin 6000 vuotta sitten jäätikkö on kasvanut.
Luonto ja luonnonsuojelu
Grönlannissa eläviä nisäkkäitä ovat jääkarhu, mursu, susi, naali, jänikset, myskihärkä, peura ja sopulit sekä monet valaat ja hylkeet, kuten sarvivalas, maitovalas, norppa ja grönlanninhylje. Lintuja pesii noin 60 lajia, ja niiden lisäksi maassa pysähtyy noin 150 muuttolintulajia. Kaloja ja äyriäisiä on runsaasti sekä merialueilla että Grönlannin makeissa vesissä. Liikakalastus on vahingoittanut turskan, kampasimpukan ja ruijanpallaksen kantoja. Joista saadaan edelleen runsaasti nieriää, meristä muita lohikaloja, ja lisäksi pyydystetään katkarapuja ja taskurapuja.
Grönlannissa kasvaa noin viisisataa putkilokasvilajia. Niihin kuuluu viisi kämmekkälajia. Suojaisimmissa vuonojen perukoissa elää puitakin, mutta yleisin puuvartinen kasvi on vajaat kaksimetriseksi kasvava harmaalehtinen tunturipaju. Kansalliskukka on pientä maitohorsmaa muistuttava naalinhorsma, grönlanniksi niviarsiaq.
Viljelykasveja, muun muassa perunaa, viljellään vähäisessä määrin Etelä-Grönlannissa. Lisäksi saarella on muualta tuotuja eläimiä, esimerkiksi vetokoiria, lampaita ja poroja. Jopa nautakarjan kasvatusta on harkittu.
Grönlannin koillisosa muodostaa maailman laajimman kansallispuiston.
