Malesiankissa
Litteäpääkissa eli malesiankissa (Prionailurus planiceps, joskus Felis planiceps tai Ictailurus planiceps) on pieni kaakkoisaasialainen kissaeläin. Lajia tavataan etenkin vesistöjen tuntumassa ja se saalistaa etenkin kaloja. Muuten sen elintavoista tiedetään vain vähän. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määritellyt litteäpääkissan erittäin uhanalaiseksi lajiksi.
Litteäpääkissa on suhteellisen pienikokoinen kissaeläin. Urosten ruumiin pituus on 41–61 cm ja paino 1,5–2,7 kg. Naaraiden vastaavat lukemat ovat 44–52 cm ja 1,5–1,9 kg. Lyhyen ja karvaisen hännän pituus ib 13–20 cm. Turkki on paksu, lyhyt ja pehmeä. Väritykseltään se on selkäpuoleltaan punertavanruskea ja tummanruskea. Vatsapuoli on valkoinen. Karvojen kärjet ovat valkoiset, mikä antaa hopeisen vaikutelman. Litteäpääkissan pää on sen nimen mukaisesti litteähkö ja pitkulainen. Korvat ovat pienet. Naama on muuta ruumista vaaleampi. Kuonon molemmin puolin on valkoiset raidat. Myös leuka ja kuono ovat valkoiset. Kuono on suhteellisen pitkä ja sen suussa on taakse osoittavia hampaita. Hampaat ovat sen sukulaisia terävämmät ja pidemmät. Silmät ovat suuret. Raajat ovat pitkät ja kapeat. Varpaiden välissä on osittainen nahkapoimu. Kynnet ovat näkyvillä eikä niitä voi vetää kokonaan sisään. Naarailla on neljä nisäparia.
Tavallinen kesykissa on yleensä litteäpääkissaa suurempi. Leopardikissa on suurin piirtein samankokoinen, mutta sen jalat, häntä ja korvat ovat pidemmät.
Litteäpääkissan levinneisyysalue käsittää osia Bruneista, Indonesiata ja Malesiata. Lajia esiintyy Sumatralla, Borneolla ja Malakan niemimaalla. Levinneisyysalue on hyvin laikuttainen. Lajia on esiintynyt myös Thaimaan eteläkärjessä, josta se on kuitenkin jo saattanut hävitä.
Laji suosii elinympäristönään voimakkaasti kosteikkoja. Tavallisimpia esiintymispaikkoja ovat suot, järvet, purot ja jokivarsimetsät.
Litteäpääkissan elintavat tunnetaan hyvin huonosti. Suuri osa sen elintapoihin liittyvistä yksityiskohdista tunnetaan pelkästään tarhaolosuhteissa olevien yksilöiden perusteella. Laji on hyvin vaikea havaita luonnollisessa elinympäristössään. Todennäköisesti se liikkuu pääosin yksin. Aktiivinen se on hämärässä. Kaikki tunnetut havainnot on tehty yöllä tai varhain aamusta lähellä vesistöjä. Esimerkiksi sen jalkojen ominaisuuksia on pidetty sopeutumina osittaiseen vesielämään hieman esimerkiksi joidenkin näätäeläimien tapaan. Litteäpääkissa on hyvä uimari ja se pystyy helposti ylittämään esimerkiksi jokia.
Kalat muodostavat litteäpääkissan tärkeimmän ravinnonlähteen. Sen hampaisto on sopeutunut pitämään kiinni kalasta. Kalan kiinni saatuaan se kuljettaa saaliinsa ennen syömistä yleensä vähintään parin metrin etäisyydelle ilmeisesti estääkseen saaliin paon takaisin veteen. Kalojen ohella ravintoon voivat kuulua pienet linnut, jyrsijät ja hedelmät. Joidenkin havaintojen mukaan se voi käydä siipikarjan kimppuun. Samaan tapaan joissakin havainnoissa on esitetty sen saattavan pestä ruokaansa vedessä hieman pesukarhun tapaan.
Litteäpääkissan lisääntymisestä tiedetään vain vähän. Tiineys kestää luultavasti 56 päivää. Poikasia on kerrallaan 1–2. Vankeudessa litteäpääkissat ovat eläneet 14-vuotiaiksi saakka.
