Munkkikurki (Grus monacha) on Itä-Aasiassa elävä kurkilintu. Coenraad Jacob Temminck kuvaili lajin holotyypin Hokkaidosta ja Koreasta vuonna 1835.
Munkkikurjen ruumiinpituus on 100 senttiä ja paino noin 3,75 kiloa. Se on suunnilleen tavallisen kurjen kokoinen. Koiraat ovat hieman naaraita suurempia, mutta muutoin sukupuolet ovat jokseenkin samannäköiset. Ruumis on pääosin liuskeenharmaa. Pyrstö ja osa siipisulista ovat mustat. Pää ja kaulan yläosa ovat valkoiset. Laji voi näyttää kaukaa katsottuna miltei mustalta. Siipien ollessa lepoasennossa pitkät kiharaiset olkasulat roikkuvat takaruumiin yli. Silmien väritys vaihtelee pähkinänoranssista oranssinruskeaan. Jalat ovat miltei mustat. Aikuisilla linnuilla on punainen, lähes kalju päälaki, josta sojottaa muutamia mustia haivenia. Nuorten päälaki on ensimmäisen elinvuoden ajan musta.
Munkkikurjen levinneisyys käsittää Venäjän kaakkoisosan ja Kiinan pohjoisosan. Sen uskotaan pesivän myös Mongolian pohjoisosissa. Maailman populaatio on kooltaan noin 11 500 yksilöä. Munkkikurki on muuttolintu, joka talvehtii pääasiassa Japanin eteläosissa ja vähäisessä määrin myös Etelä-Koreassa ja Kiinan keski- ja itäosissa. Yli 80 % maailman munkkikurjista talvehtii Izumin ruokinta-asemalla Kyūshūn saarella.
Munkkikurjet pesivät ja ruokailevat Kaakkois-Venäjän ja Kiinan taigalla sijaitsevilla rahkasammalsoilla, metsäisillä kosteikoilla ja vuoristolaaksoissa. Pesintäkauden ulkopuolella ne liikkuvat Etelä-Siperian ja Koillis-Mongolian alavilla, avoimilla kosteikoilla, luonnollisilla ruohotasangoilla ja pelloilla. Talvella ne elävät kosteikoilla, marskimailla, rannikon vuorovesialueilla ja maatalousalueilla.
Munkkikurki on kaikkiruokainen. Sen ravintoa ovat vesikasvit, marjat, juuret, versot, maavarret, silmut, ruohot, hyönteiset, sammakkoeläimet ja muut pikkueläimet. Korean ja Japanin ruokinta-asemilla kurjille tarjotaan riisiä, vehnää ja muuta viljaa.
Munkkikurjet palaavat pesimäalueilleen pareittain tai pieninä parvina huhti-toukokuussa. Lajin pesä on hankala löytää. Munat ovat oliivinvihreät ja tummemmat kuin muilla kurkilajeilla. Molemmat vanhemmat hautovat munia. Haudonta-aika kestää 27–30 päivää. Koiras puolustaa pesää aina silloin kun se ei itse ole hautomassa. Poikasista tulee lentokykyisiä noin 75 päivän jälkeen. Munkkikurkiperhe jättää pesintäalueen elokuussa. Laji voi joillakin alueilla risteytyä tavallisen kurjen kanssa.
