Idänhopeanokka (Euodice malabarica) on eteläaasialainen loistopeippoihin kuuluva varpuslintu. Lajin nimesi Carolus Linnaeus 1758.
Linnun pituus on 11–11,5 cm. Se on pieni, höyhenpuvultaan punavarpusnaarasta muistuttava lintu, jolla on pitkähkö tumma pyrstö ja hopeanharmaa kekonokka. Sukupuolet ovat samannäköisiä.
Idänhopeanokka pesii Keski-Idässä ja Etelä-Aasiassa, Israelista Nepaliin, Bangladeshiin ja Sri Lankaan. Se on yleinen ja sen kanta on elinvoimainen. Se on paikkalintu eikä sitä ole tavattu Suomessa. Se on ollut yleinen lemmikkilintu, ja karkuun päässeistä lemmikeistä on muodostunut pesiviä vieraslajipopulaatioita ainakin Kuwaitiin, Jordaniaan, Qatariin, Puerto Ricoon ja Yhdysvaltoihin.
Kuivat, osin pensaikkoiset tai harvapuustoiset avomaat, savannit, viljelysmaat, mielellään vesistön lähellä.
Idänhopeanokka on siemensyöjä.
Pesä on suurehko ruohonkorsista punottu kupukattoinen rakennelma puussa. Valkoisia munia on 4-10. Haudonta-aika on noin 2 viikkoa. Poikaset ovat lentokykyisiä noin 3-viikkoisina.
