Hirvi (Alces alces) on hirvieläinten heimoon kuuluva suurikokoinen nisäkäslaji, joka elää pohjoisella havumetsävyöhykkeellä Euroopassa ja läntisessä Aasiassa. Pohjois-Amerikassa ja Aasiassa Jenisein itäpuolella elävä Alces americanus on nykykäsityksen mukaan eri laji.
Hirvi on heimonsa suurin laji, ja sonni voi painaa yli 700 kilogrammaa. Hirvisonneilla on täysiluiset hanko- tai lapiosarvet. Hirvet syövät sekä vesikasveja että kuivan maan kasveja. Ne voivat saada aikaan pahoja metsätuhoja syömällä oksia ja kuorta ja taittamalla puiden latvuksia ja syömällä männyn taimia. Nykyisin hirvellä ei ole juuri muita vihollisia kuin ihminen: hirviä metsästetään ja niitä kuolee liikenteessä.
Pä
PäiväeläimetKa
KasvinsyöjäFo
FolivoreLi
LignivoreMa
MaanpäällinenEs
Esiyksilölliset eläimetLa
Laiduntavat eläimetKu
Kursorinen eläinVi
ViviparousMo
Moniavioiset eläimetYk
Yksinäiset eläimetDo
DominanssihierarkiaOs
Osittainen siirtolainenM
alkaaKa
Kanadan maakunnan eläimetPa
Parhaat sarvetHirvi on yhdessä amerikkalaisen lähilajinsa kanssa suurin nykyisin elävistä hirvieläimistä, aikuinen painaa 200–825 kilogrammaa. Ruumis voi olla kolme metriä pitkä ja hartioiden kohdalta 2,3 metriä korkea. Hirven häntä on vain 5–12 senttimetriä pitkä. Uros on selvästi isompi kuin naaras, ja vain uroksella on sarvet.
Hirven omaleimaiseen ulkomuotoon kuuluvat kyttyrähartiat, leveä roikkuva turpa ja kaulan alla roikkuva parta eli kello. Jalat ovat pitkät ja sorkat leveät, mikä helpottaa liikkumista lumessa. Turkin väri vaihtelee mustanruskeasta punaruskeaan. Jalat ja vatsapuoli ovat vaaleammat. Talviturkki, joka varisee pois keväällä, on väriltään vaaleampi kuin kesäkarva. Nuoret vasat ovat punaruskeita.
Hirvisonneilla on täysiluiset sarvet, jotka uusiutuvat vuosittain vanhojen pudotessa talven aikana. Uudet sarvet kasvavat kesän aikana aluksi samettimaisen nahan alla.
Hirvi elää pohjoisessa Euraasiassa. Sen levinneisyys ulottuu lännessä Skandinaviaan ja Suomeen, Puolaan ja Etelä-Tšekkiin, etelässä Ukrainaan, Pohjois-Kazakstaniin, Pohjois-Kiinaan ja mahdollisesti Mongoliaan sekä idässä Venäjällä Siperian Jeniseijoelle ja Altaivuoristoon. Etelässä levinneisyys rajoittuu pääosin metsäarovyöhykkeeseen, mutta jokilaaksoja pitkin laji pystynyt leviämään melko syvälle varsinaiselle arollekin. Lajia on tavattu satunnaisesti myös Saksassa, Kroatiassa, Unkarissa ja Romaniassa. Pohjois-Itävallassa aiemmin elänyt eristynyt populaatio on todennäköisesti hävinnyt. Laajan levinneisyyden ja runsaslukuisuuden ansiosta hirvi on IUCN:n uhanalaisuusluokituksessa arvioitu lajina elinvoimaiseksi.
Vuonna 2005 arvioitiin, että hirviä oli kaikkiaan noin puolitoista miljoonaa, joista puolisen miljoonaa Euroopassa. Niistä Ruotsissa oli noin 340 tuhatta, Suomessa 110 tuhatta, Virossa kymmenen tuhatta, Puolassa 2 800 ja Tšekissä korkeintaan viisikymmentä.
Hirven elinympäristöä ovat pohjoisen havumetsävyöhykkeen ja lauhkean vyöhykkeen metsät. Pohjoisella levinneisyysalueella hirvi käyttää säännöllisesti kesäisin pensastundraa. Jotkin yksilöt jäävät myös talvehtimaan tundran pensaikkoisiin jokilaaksoihin. Jäämeren rannikon vuonoissa kesänsä viettävät hirvet muuttavat myös sisämaahan talvehtimaan. Hirvi elää mielellään yhtenäisissä nuorissa havu- ja sekametsissä. Hirvi voi myös asua suhteellisen lähellä harvaa asutusta.
Hirvet elävät enimmäkseen yksin, mutta saattavat talvella muodostaa pieniä, ei kovin kiinteitä ryhmiä. Keväällä vasomisajan lähestyessä naaraat lähtevät eroon ryhmästä ja edellisvuotinen vasa erotetaan emostaan. Samaan aikaan myös uroshirvet etsiytyvät alueille, joista ne saavat paljon ravintoa. Keskimäärin hirvet vaeltavat keväisin ja syksyisin 15–25 kilometriä. Nuoret hirvet voivat tehdä paljon pitempiäkin vaelluksia.
Leveiden sorkkiensa avulla hirvet voivat kävellä ketterästi pehmeälläkin alustalla. Hirvet ovat myös hyviä uimaan ja voivat siirtyä saariin jopa kilometrien matkan.
Hirvet ovat yleensä aktiivisimpia aamu- ja iltahämärän aikoihin. Ne syövät monia puita, pensaita ja ruohovartisia kasveja. Talvella niiden ruokavalioon kuuluvat risut ja puiden kuori. Puulajeista suosituimmat ovat kesällä rauduskoivu, talvella mänty. Kesällä hirvet varastoivat ravintoa syksyn lisääntymiskautta varten, ja ne syövät suurimman osan ajastaan, jopa 50 kilogrammaa päivässä. Talvella päivittäinen ruokamäärä on vain 8–16 kilogrammaa.
Hirvien kiima-aika on syksyllä. Uroshirvet kilpailevat naaraiden suosiosta näyttävillä esityksillä, ja joskus ne taistelevat keskenään. Paritteluun valmis uros kuopii maahan ”kiimakuopan” ja virtsaa siihen. Naaras haistelee kuoppaa ja saattaa virtsata siihen myös. Kiimakuopan virtsan haju kertoo hirville toisen yksilön paritteluvalmiudesta.
Naaras synnyttää keväällä tai alkukesästä yleensä yhden tai kaksi vasaa. Myös kolmosvasoja on tavattu. Vastasyntynyt vasa painaa 11–16 kilogrammaa. Se seuraa emoaan vuoden ajan, kunnes emo ajaa sen pois uuden vasan syntymän aikoihin.
Hirvi on Suomen merkittävin riistaeläin. 1800-luvun jälkipuoliskolla hirvikanta pieneni Suomessa liiallisen metsästyksen takia nopeasti sukupuuton partaalle. 1920-luvulla kannan arvellaan olleen koko maassa vain parisataa yksilöä, jonka suurimpana uhkana oli salametsästys. Suojelutoimien seurauksena hirvikanta lähti nopeaan kasvuun 1930-luvulla.
Suomessa hirvenmetsästystä harjoitetaan yleensä seurueissa. Metsästysalueen pitää olla vähintään tuhat hehtaaria, ja seurueen jäsenten on pukeuduttava oranssiin. Ketjussa kävelevät ajomiehet, joiden seurassa voi olla ajavia koiria, säikäyttävät hirvet liikkeelle kohti kiväärien kanssa odottavia passimiehiä. Muita metsästystapoja ovat hirven pysäyttäminen haukkuvan hirvikoiran avulla, vaaniminen ruokailupaikan lähellä ja jäljittäminen lumijäljen avulla. Hirviseurueet metsästävät usein mailla, joihin metsästysseurat ovat tehneet sopimuksia maanomistajien kanssa. Yksityisten maanomistajien maiden lisäksi metsästysseurat tai hirviseurueet voivat hakea lupia hirvenmetsästykseen valtion maille.
Nykyisin hirvien kantaa säädellään suunnitellulla metsästyksellä. Hirven metsästys on luvallista ja luvanvaraista syyskuun viimeisen lauantain ja 31. joulukuuta välisenä aikana. Vuonna 2011 kaatolupia myönnettiin yli 55 000; yhdellä luvalla saa ampua joko aikuisen hirven tai kaksi vasaa. Ruotsissa hirvenmetsästyskausi jatkuu lokakuusta tammikuun loppuun; eri lääneissä on jonkun verran eroja. Vuodesta 2005 vuoteen 2015 Suomen hirvikanta pieneni noin puoleen, ja tavoitteena on 77 000 yksilön talvikanta. Lupamenettelyllä pyritään ohjaamaan hirvikannan sukupuolijakaumaa tasaisemmaksi.
Hirvenliha on vähärasvaista ja sisältää suhteessa runsaasti valkuais- ja kivennäisaineita ja joitakin vitamiineja. Siitä voi valmistaa erilaisia ruokalajeja. Hirven maksan syömistä ei suositella, sillä hirvet saavat ravinnostaan raskasmetalleja, jotka kertyvät maksaan.
