Kultatöyhtökakadu (Cacatua galerita) on papukaijalintu, jota pidetään yleisesti myös lemmikkinä.
Kultatöyhtökakadun höyhenpeite on kokonaan valkoinen. Sillä kuitenkin on keltainen töyhtö, joka sojottaa yleensä supussa päälaella. Kakadu levittää sulkapäähineensä koko komeuteensa kosiskellessaan ja reviirinäytösten yhteydessä. Se kohottaa töyhtönsä myös tekeytyäkseen todellista isommaksi ja pelästyttääkseen vihollisensa. Pystyssä oleva töyhtö saattaa olla jopa 14 senttimetriä korkea.
Aikuisen linnun pituus on 45–55 senttimetriä ja paino 815–975 grammaa.
Kultatöyhtökakadu elää Australiassa ja Uudessa-Guineassa sekä läheisillä Arusaarilla. Se on istutettu myös Uuteen-Seelantiin ja useille Indonesian saarille. Australiassa sitä tavataan pohjois-, itä- ja kaakkoisrannikon osavaltioissa Fizroy-joelta Tasmaniaan. Lajin esiintymisalueen pinta-ala on 1–10 miljoonaa neliökilometriä ja sen kokonaispopulaatio on noin 500 000 yksilöä.
Kultatöyhtökakadun elinympäristöä ovat trooppiset metsät, savannimetsät ja maanviljelysseudut.
Kultatöyhtökakadu syö enimmäkseen siemeniä. Se koluaa maata ja puita tuntien ajan päivässä löytääkseen heinien ja hedelmien siemeniä. Parvet hakeutuvat aterioimaan sopivina hetkinä metsiin ja viljelysmaille. Yksittäisistä siemenistä ei juuri ole ravintotarpeen tyydyttäjiksi, mutta vahvalla nokallaan ja kätevällä kielellään kakadut rikkovat siemenkuoren nopeasti ja näin ne pystyvät käsittelemään suuren määrän siemeniä lyhyessä ajassa. Ne syövät myös hedelmiä, marjoja, pähkinöitä, kukkia, silmuja, juuria sekä hyönteisiä ja niiden toukkia. Linnut siirtyvät ruokailumailleen aamulla, syövät useita tunteja ja lentävät sitten sulattelemaan ateriaansa. Myöhään iltapäivällä ne jatkavat ruokailua. Talvisin ne joutuvat syömään myös vihreitä kasvinosia.
Yhteen lyöttäytyneen kultatöyhtökakaduparin suhde on yleensä elinikäinen. Myöhään keväällä tai kesällä parven parit siirtyvät pesimään yksikseen vähän matkan päähän toisistaan. Pari vahvistaa siteensä hieromalla nokkiaan yhteen ja sukien toisiaan. Pariteltuaan linnut rakentavat pesän puunkoloon, jonne naaras munii 2–3 valkeaa, soikeaa munaa. Molemmat emot hautovat yhteensä noin kuukauden. Poikaset pysyvät pesässä jopa kolme kuukautta molempien emojen kantaessa niille syötävää. Vielä pesästä lähdön jälkeenkin poikaset liikkuvat yksissä emojen seurassa ja liittyvät pääparveen. Ne ruokailevat emojensa rinnalla, kunnes ovat oppineet etsimään ravintoa omin päin.
