Paksunokkakerttunen (Arundinax aedon) on kerttusten heimoon kuuluva varpuslintu. Aikaisemmin laji luokiteltiin ruokokerttusten Acrocephalus sukuun ja sukuun Phragmaticola.
Hyönteissyöjä eli insektivori on eläin, jonka ravinto koostuu yksinomaan tai pääasiassa hyönteisistä.
Ma
MaanpäällinenOvipaarinen tarkoittaa eläintä, joka lisääntyy munimalla. Useimmat selkärangattomat, kalat ja matelijat, kaikki linnut ja sammakkoeläimet sek...
Mi
MigraatioT
alkaaLinnun pituus on 16–19 cm. Kooltaan ja ulkomuodoltaan se muistuttaa rastaskerttusta, mutta sen nokka on lyhyempi ja tukevampi, ja ylänokan harja on kaareva. Päältä ruskea, alta vaaleampi. Pyrstö on pitkähkö ja pyöreäkärkinen. Sukupuolet ovat samannäköisiä. Nuori lintu on alapuolelta hieman ruskeampi kuin vanha. Ääni on kova maiskaus, ensimmäinen tavu usein hieman viipyilevä. Laulu on luhtakerttusmaista nopeaa lavertelua, jossa on runsaasti matkintoja.
Vanhat paksunokkakerttuset sulkivat täydellisesti talvehtimisalueella. Nuorten sulkasadon ajankohdasta ei ole varmaa tietoa.
Paksunokkakerttunen pesii Keski-Aasiassa ja Etelä-Siperiassa. Se on muuttolintu, joka talvehtii Intiassa, Burmassa, Indokiinassa ja eteläisessä Kiinassa. Se on tavattu Suomessa kerran: 11.10.1994 Mustasaaren Västra Norrskärillä (nuori) 1 kv lintu (H.Kettunen ym.).
Lajin esiintymisalueen laajuus on 1–10 miljoonaa neliökilometriä ja sen kanta on elinvoimainen.
Pensaikot, suonlaiteiden tiheiköt, ruo'ikot.
Syö hyönteisiä ja muita pieniä selkärangattomia.
Pesä matalalla puussa tai pensaassa. Munia on 5–6.
