Tridacna squamosa on jättiläissimpukkalaji. Se elää luonnossa trooppisella Indopasifisella merialueella, ja sitä pidetään myös riutta-akvaarioissa.
Tridacna squamosa kasvaa halkaisijaltaan korkeintaan 40 cm pitkäksi. Sillä on voimakkaasti poimullinen, suurten lehtimäisten suomujen peittämä kaksiosainen kuori. Kuoren välistä työntyy esille hyllyvä lihasmassa eli vaippa, jonka keskellä törröttää putkimainen suuosa. Vaippa on yleensä väreiltään ruskeansävyinen: tummanruskealla pohjalla on kullanruskeita tai kellertäviä aaltomaisia juovia. Myös sini- tai viherpilkkuisia yksilöitä esiintyy. Squamosa-lajin voi sekoittaa Tridacna maximaan; varmin lajituntomerkki ovat squamosan kuoren ulkopinnalla olevat suuret suomut. Kuoren saranapuolella on aukko, josta työntyy ulos lihaksikas jalka. Jalalla simpukka tarrautuu alla olevaan merenpohjaan.lähde?
Jättiläissimpukoiden elimistössä elää symbioottisia Zooxanthellae-leviä.tarvitaan parempi lähde Simpukan vaipan pinnassa näkyvät tummemmat läikät ovat läpinäkyviä kohtia, jotka toimivat linsseinä ja ohjaavat valoa syvemmälle vaippaan levien käyttöön.
Tätä simpukkalajia tavataan Itä-Afrikasta Punaiseltamereltä Polynesiaan ulottuvalla alueella. Havaijin ympäristössä on istutettu kanta. Tridacna squamosa viihtyy hiekkapohjalla 15–20 metrin syvyydessä.
Jättiläissimpukat ovat hermafrodiitteja: ne syntyvät koiraina, mutta osa toimii myöhemmin naaraana. Kun kutuaika tulee, ne laskevat veteen merkkiaineita, minkä jälkeen osa simpukoista laskee mätimunia, osa siittiöitä. Lisääntymisen laukaisee oikea kuunvaihe, vuorokaudenaika ja muiden simpukoiden laskemat merkkiaineet.lähde?
Suuren osan simpukan tarvitsemasta ravinnosta tuottavat symbioottiset levät. Se hankkii ravintoa myös suodattamalla vedestä planktonia suuaukkonsa avulla. Akvaariossa lämpötilan tulisi olla 22–25 °C, suolapitoisuudesta kertovan ominaispainon 1,020–1,025 ja pH 8,1–8,4. Sopiva kalsiumin määrä on 400–480 mg/l ja karbonaattikovuus 7–12 dH. Myös strontiumin ja jodin saannista on huolehdittava.
