Viirupöllö (Strix uralensis) on suurikokoinen varsinaisiin pöllöihin kuuluva petolintu, joka asuu havu- ja sekametsissä.
Viirupöllön yleisväritys on harmaanruskea, ja sillä on pyrstö- ja siipisulissa pitkiä tummia raitoja. Vaaleahkolla vatsapuolella on mustia pitkittäisjuovia. Nokka on keltainen, silmät mustat, ja pöllölle tyypillisessä leveässä naamassa on vaaleita kiehkuroita. Viirupöllöllä on pitkä pyrstö ja leveät siivet. Naaras on huomattavasti koirasta suurempi. Sen pituus on 58–62 cm, ja koiras painaa 570–800 g, naaras 630–1 300 g.
Vanhin suomalainen ja samalla eurooppalainen rengastettu viirupöllö on ollut 23 vuotta 10 kuukautta 13 päivää vanha.
Viirupöllö on levinnyt laajalti pohjoiseen Euraasiaan Tyyneltämereltä Skandinaviaan. Se on tyypillinen taigan pesimälintu. Suomessa sitä tavataan pääosin maan etelä- ja keskiosissa lukuun ottamatta Ahvenanmaata. Pesimäkantamme on ollut 3 000 – 4 000 paria, mutta keväällä 2011 on ollut todettavissa kannan heikkeneminen. Virossa pesii noin 2 000, Ruotsissa noin 3 000 ja Norjassa 10–50 paria. Muualla läntisessä Euroopassa viirupöllö ei pesi. Erillinen populaatio asustaa Kaakkois-Euroopassa. Euroopan populaation kooksi arvioidaan 110 000 – 280 000 yksilöä.
Viirupöllö on paikkalintu ja se pesii koloissa. Tyypillisesti se elää kuusi- ja sekametsissä. Sopivien kolopuiden määrä on tehometsätalouden aikana vaikuttanut kannan suuruuteen. Kantaa on yritetty vahvistaa paikoin keinotekoisilla linnunpöntöillä ja tulokset ovatkin olleet niin hyviä, että nykyään suurin osa viirupöllöistämme pesineekin pöntöissä.
Viirupöllökoiraan soidinääni kumea, koiramainen ”VUhu... Vuh-vuh-vuVU-hu”. Naaraan ääni on karkea rääkäisy. Pesällä viirupöllö varoittaa uhkaavasti haukkumalla. Maastopoikaset kerjäävät ruokaa käheällä pihinällä.
Viirupöllön ravintoa ovat myyrät (75–80 %), linnut (10–15 %) ja sammakot (5–10 %).
Pesä on tavallisesti pöntössä, luonnonkolossa tai vanhassa petolinnun pesässä. Hyvinä jyrsijävuosina muninta voi alkaa jo helmikuussa, tavallisesti maalis–huhtikuun vaihteessa. Katovuosina laji voi jättää pesinnän väliin. Munamäärä vaihtelee yhdestä kahdeksaan munaan, huippuvuosina keskimäärin 4 ja katovuosina 2. Naaras hautoo 32–34 päivää. Koiras ruokkii naarasta koko haudonta-ajan. Poikaset kuoriutuvat eriaikaisesti, ja lähtevät pesästä vielä lentokyvyttöminä noin kuukauden ikäisinä. Ne oppivat lentämään viisiviikkoisina. Emot huolehtivat poikueesta vielä 2–3 kuukautta. Emot puolustavat poikasiaan hyvin aggressiivisesti ja voivat aiheuttaa kynsillään pahoja vammoja ihmiselle.
Viirupöllöjen pariside on elinikäinen ja avioeroja tapahtuu hyvin harvoin. Moniavioisuutta esiintyy, mutta vain äärimmäisen harvoin. Jo yksivuotiaat saattavat pesiä, mutta pääosin pesintä aloitetaan kolmen tai neljän vuoden iässä.
